=========================================================== Lyhyesti: "Ihanneaviomies" on keskinkertainen sovitus Oscar Wilden komediasta. Leffa lienee suunnattu eleganttien pukudraamojen naisystäville, mutta tarinaltaan se on aika särmätöntä, museomaista heterohömppää. Kivat näyttelijät. =========================================================== Jos uskoo videon takakannen suosituksia, niin tämän pukudraaman näyttelijäkaarti olisi koottu sellaisten leffojen parhaimmistosta kuin "Boogie nights", "Will Hunting", "Rakastunut Shakespeare" ja "Elisabet". Tulos ei kuitenkaan ole niin sotkuinen kuin mitä moisilla krediiteillä voisi päätellä, sillä Julianne "Boogie" Moore ja Minnie "Hunting" Driver sopivat vuoden 1895 Lontooseen niin kuin olisivat ikänsä odottaneet brittiparlamentin seurapiirijuhlia. Itselleni ainoa syy hakea tämä video oli Cate Blanchettissa: hän on arkaaisen Englannin ruumiillistuma, jokaisella katseellaan niin läsnä kuin kuningaskunnan eetos voisi pukeutua korsettiin ja puhua silosäkein kunniallisen rakkauden puolesta; Blanchett on näyttelijänä silkkaa runoutta. Muutenhan "Ihanneaviomies" (1999) on yksipuolisesti nais- katsojille suunnattu, nimeään myöten. Se antaa runsaasti tilaa toiminnallisille naishenkilöille, joille miehet ovat, vaihteeksi, saalistuksen kohteita. Pukujen ja seurapiirijuhlien kuvastoa on käytetty jopa tuhlaillen, yksityiskohditta, jotta ihmiset saadaan esiteltyä useassa asussa ja valossa. Skandaalinkäryinen juonittelu, jossa rakkaus & bisnes yhdistyvät niin kovin kovin modernilla tavalla, ratkaistaan elokuvassa sutjakkaasti, ja onnellista loppua povataan kautta filkan jo sillä, että ihmiset ovat niin kauniin kunnollisia. Komediassa kun ollaan, vähemmälle huomiolle jää se, miten taitavasti aikakauden miehet voivat käyttää hyväkseen viktoriaanista kaksinaismoraalia; vain leffan ensimmäisessä kuvassa vilahtaa alaston nainen ikuisen poikamiehen vuoteesta, siis ei sen harmittomampana oikkuna kuin napinläpeen valittava kukkanen. Ja komediassa kun ollaan, etenkin Oscar Wilden kirjoittamassa, avio- ja petosjuonien taituruus perustuu nokkelalle dialogille, josta tosin Wilde-sitaatit erottuvat vähän liiankin fiksusti. Wilde-sitaatteja laukova Rupert Everett on toki dandyolemukseltaan kelpo valinta täydelliseksi poikamieheksi - tai ideaaliseksi aviomieheksi, riippuen siitä, kenen pöksyissä leffaa seuraa. -- M.G. Soikkeli Videolta 10.09.2000 Soikkelin elokuva-arkisto