Ihmisen tahra ========= Kuinkahan mones filmi tämä mahtaa olla, kun Nicole Kidman elottomalla esiintymisellään pilaa elokuvan, mielikuvituksettomalla näyttelemisellään näyttää miten vähän visiota filmin tekijöillä on ollut henkilöistään. Miksi muuten kuin varmuuden maksimoinniksi palkataan tällaista tähtitäytettä filmiin, jossa olisi niin paljon oikeasti hyviä aineksia? Eikä Kidman ole ainoa ongelma "Ihmisen tahrassa" (2003). Näyttelijä Gary Sinise tekee harvinaisen vähäverisen tulkinnan yhdestä jätkäkirjallisuuden suurista hahmoista, Nathan Zuckermanista. Taustatekstin kirjallisempiakaan elementtejä ei saada vangituksi valkokankaalle. Fokus on vanhan miehen muistetuissa ja eletyissä ihmissuhteissa. Philip Rothin teosten pitäisi kumminkin antaa aineksia monenmoisiin metafiktiolla ja identiteettiparadokseilla leikitteleviin ratkaisuihin. Rothin "Ihmisen tahra" -kirjasta ("Human Stain") ei sitten ilmeisesti ole saatu irti muuta kuin lähtöasetelma, millaista on kasvaa mustien vanhempien valkonahkaisena juutalaislapsena. Vakavalla naamalla yritetään tätä kysymystä käsitellä. Vain vakavalla. Ohjaaja Robert Bentonilla on pitkän kirjoittaja-ohjaaja -työuran perustalta kyky tehdä perinteistä epookeille ja henkilöille omistautunutta elokuvaa, jos kohta hänen uraltaan löytyy ihan yhtä tylsä romaanitulkintakin, "Bill Bathgate" (1991). Aivan toisenlaista tulkitsijaa tämä Rothin kirja kaipaisi. "Ihmisen tahra" on hieno nimi tarinalle, taustanaan presidentti Clintonin spermaskandaali, mutta mitään yhtä hillitöntä tai nimensä veroista järkeilyä ei elokuva saa tarinastaan irti. Kaksinkertainen kertomuskehys, sisempänä juutalaisprofessorin ja ulompana kirjailija Zuckermanin, tulee käytetyksi takaumina, elokuvan tapaan sijoiteltuna ja rakenneltuna, mutta jotain persoonien limittymisestä ja näkymisestä toistensa lävitse jää toteutumatta. Vaikka elokuva ei ole suoranaisesti tylsä, niin hirveän tavanomainen se on. Anthony Hopkins kirjallisuuden professorina on oikeasti sympaattinen hahmo, muttei ehkä kuitenkaan sellainen, että ne kolme kerrosta petettyjä identiteettejä (musta, juutalainen, akateeminen) näkyisivät hänestä. Rothin kirjasta tuntuu hyödynnetyn vain ja tasan se mikä muistuttaa tavanomaista Hollywood-tarinaa. Näyttelijävalinnat ovat leppoisaan ero- ja kasvutragediaan sopivia. Jos jotain plussaa tälle filmille haluaa antaa, niin valitettavasti sitä ei voi antaa viisaaksi kuvitellun professorin sanoista tai kirjailijantyön kuvauksesta - vaan siitä että tämä on ainoa jenkkifilmi jossa olen nähnyt jonkun pilkillä. "Unelmien tytöt" - filmissä oli kyllä siinäkin pilkkikoppi, mutta edes kairaa ei taidettu käytellä siinä oikeasti käytellä? Koppikin oli tukevasti studiossa. -- IMDb:n mukaan Philip Rothia on kyllä filmatisoitu aiemminkin, mutta ainakin itselleni ne ovat aivan tuntemattomia tulkintoja. Vuodelta 1960 löytyy omituinen "Battle of Blood Island", jonka pitäisi perustua Rothin tarinaan. Tunnetuista romaaneista tehdyt filmatisaatiot alkavat nekin jo vuodelta 1969: "Hyvästi, Kolumbus", "Portnoyn tauti" (1972), sekä tv-elokuva "Haamukirjailija" (1984). Tulossa on vielä ensi vuodelle luvattu "Amerikkalainen pastoraali". -- M.G. Soikkeli Videolta 29.11.2004 Soikkelin elokuva-arkisto