=============================================================
Lyhyesti: "Impostor" on yksinkertaisen scifi-tarinan 
Rutiinimainen toteutus, jossa Philip K. Dick -teksti ei pääse 
oikeuksiinsa; joku ei ole ihminen perusteitaan myöten, mutta 
milläs sen todistat? Gary Sinise ja Madeleine Stowe hukassa.
=============================================================


"Impostor" (2002) on aivan kuin mikä tahansa Äärirajoilla-tv-sarjan 
jakso, jossa C-luokan lavasteisiin sijoitetaan niin synkkä stoori, 
että se voidaan kuvata vivahteettoman pimeässä ja 
tähtinäyttelijät pistäytyvät tekemään helpoimmat roolinsa. Myös 
tarinaltaan leffa olisi tyypillinen mainitulle tv-sarjalle: 
viattoman ihmisen täytyy todistaa olevansa ihminen, sekä 
muille että itselleen. 

"Impostor" alkaa tyylikkäällä kuvien vyörytyksellä, mutta ei 
koskaan sen jälkeen enää yllä hallittuihin, mielikuvia 
laajentaviin ulkokuviin orwellilaisesta yhteiskunnasta. Takaa-
ajettu Gary Sinise pälyilee enimmän aikaa takkinsa hupun 
varjosta ja Madeleine Stowe jatkaa tyhjänpäiväisten 
trilleriroolien sarjaa.

Mitään syytä ei ole sille, että filmi tuotiin edes videolla 
Suomeen. Leffassa ei ole silmiinpistäviä B-filmin teknisiä 
floppeja, mutta ei myöskään mitään visuaalista eikä 
draamallista näkemystä, johon Philip K. Dickin pohjateksti 
(1953) antaisi ainesta, tai kaikki Dickin tarinat jos niitä
yhdessä elokuvassa haluaisi yhdistellä: skitsoidis-paranoidin 
amerikkalaisen elämäntavan ihmiskuva.

Novellihan löytyy suomeksikin kokoelmasta "Mahdoton 
planeetta" (1990) ja siinä juoni rullaa niin nopsaan, että välillä 
pistäydytään Kuussa. Elokuvaan on sentään vängätty hieman 
monimutkaisempi (amerikkalaiselle elokuvalle epätavallinen) 
lopetus kuin alkutekstissä, mutta alkuperäisen tyly komiikka 
puuttuu siitä tyystin; juonen käänteen arvattavuudesta kertoo
olennaisen IMDB:n käyttäjäsitaatti "a plot twist you can see all the way from Mars".
 
Leffaan on saatu vähän lisäpituutta synkän tarinan rinnalle 
optimistisella sivujuonella, jossa hankitaan lääkkeitä 
tarkkailuyhteiskunnan ulkopuolelle jääneille poloisille. Dickiä 
ja hänen maailmojensa ironiaa tässä sivujuonessa ei ole 
siteeksikään.

Ohjaaja Gary Flederillä ei ole scifierityistä taustaa,
mutta onpa sentään ollut tekemässä velmua "Things to Do in Denver 
When You're Dead" (1995)ja ohjannut yhden jakson taannoin YLEnkin 
kanavalla nähtyyn "From the Earth to the Moon" (1998) -sarjaan. 
Noiden filmien rentoudesta tai asiallisuudesta ei ole jälkeäkään 
rutiinimaisessa Dick-palassa.

--
M.G. Soikkeli
Torunissa 7.7.2002

Soikkelin elokuva-arkisto