============================================================= Lyhyesti: "Impostor" on yksinkertaisen scifi-tarinan Rutiinimainen toteutus, jossa Philip K. Dick -teksti ei pääse oikeuksiinsa; joku ei ole ihminen perusteitaan myöten, mutta milläs sen todistat? Gary Sinise ja Madeleine Stowe hukassa. ============================================================= "Impostor" (2002) on aivan kuin mikä tahansa Äärirajoilla-tv-sarjan jakso, jossa C-luokan lavasteisiin sijoitetaan niin synkkä stoori, että se voidaan kuvata vivahteettoman pimeässä ja tähtinäyttelijät pistäytyvät tekemään helpoimmat roolinsa. Myös tarinaltaan leffa olisi tyypillinen mainitulle tv-sarjalle: viattoman ihmisen täytyy todistaa olevansa ihminen, sekä muille että itselleen. "Impostor" alkaa tyylikkäällä kuvien vyörytyksellä, mutta ei koskaan sen jälkeen enää yllä hallittuihin, mielikuvia laajentaviin ulkokuviin orwellilaisesta yhteiskunnasta. Takaa- ajettu Gary Sinise pälyilee enimmän aikaa takkinsa hupun varjosta ja Madeleine Stowe jatkaa tyhjänpäiväisten trilleriroolien sarjaa. Mitään syytä ei ole sille, että filmi tuotiin edes videolla Suomeen. Leffassa ei ole silmiinpistäviä B-filmin teknisiä floppeja, mutta ei myöskään mitään visuaalista eikä draamallista näkemystä, johon Philip K. Dickin pohjateksti (1953) antaisi ainesta, tai kaikki Dickin tarinat jos niitä yhdessä elokuvassa haluaisi yhdistellä: skitsoidis-paranoidin amerikkalaisen elämäntavan ihmiskuva. Novellihan löytyy suomeksikin kokoelmasta "Mahdoton planeetta" (1990) ja siinä juoni rullaa niin nopsaan, että välillä pistäydytään Kuussa. Elokuvaan on sentään vängätty hieman monimutkaisempi (amerikkalaiselle elokuvalle epätavallinen) lopetus kuin alkutekstissä, mutta alkuperäisen tyly komiikka puuttuu siitä tyystin; juonen käänteen arvattavuudesta kertoo olennaisen IMDB:n käyttäjäsitaatti "a plot twist you can see all the way from Mars". Leffaan on saatu vähän lisäpituutta synkän tarinan rinnalle optimistisella sivujuonella, jossa hankitaan lääkkeitä tarkkailuyhteiskunnan ulkopuolelle jääneille poloisille. Dickiä ja hänen maailmojensa ironiaa tässä sivujuonessa ei ole siteeksikään. Ohjaaja Gary Flederillä ei ole scifierityistä taustaa, mutta onpa sentään ollut tekemässä velmua "Things to Do in Denver When You're Dead" (1995)ja ohjannut yhden jakson taannoin YLEnkin kanavalla nähtyyn "From the Earth to the Moon" (1998) -sarjaan. Noiden filmien rentoudesta tai asiallisuudesta ei ole jälkeäkään rutiinimaisessa Dick-palassa. -- M.G. Soikkeli Torunissa 7.7.2002 Soikkelin elokuva-arkisto