==================================================
Lyhyesti: "The Insider" on dokumentoiva draama 
USA:n suurimmasta kuluttajasuojaoikeudenkäynnistä. 
Tupakkateollisuus näyttäytyy yhtä likaisena kuin 
muu huumeala, eikä uutisbisneskään ole viimeinen 
moraalin tae. Napakat näyttelijät, editio tehokas 
kuin 2-tuntinen uutinen. Ei mitään ihmeellistä.
==================================================


Oletin, että "The Insider" pöllyttäisi 
tupakkateollisuutta nimenomaan sisältä käsin ja 
rakentaisi tarinansa pitkän oikeusjutun ympärille. 
Siihen nähden, millaista arkkipahaa tupakoijat 
edustavat poliittisesti korrekteissa 
jenkkileffoissa, olisi voinut kuvitella että 
röökibisnes on se sylttytehdas, jonka 
piirityksestä tehdään Troijan sota 
amerikkalaisittain. Valittu näkökulma sen sijaan 
kohdentuu oikeussalin ulkopuolelle, tupakka- ja 
uutisbisneksen suhteisiin. Tarinakin alkaa siitä, 
mihin moinen piiritysleffa olisi huipentunut: 
sisäpiiristä paljastuu koko bisneksen avaava 
tunnustautuja, uutisbisneksen unelmatapaus.

"The Insider - sisäpiirissä" (1999) muistuttaa 
monessa Michael Mannin edellistä ohjausta, mikä 
sekin on pelkkä suositus tälle elokuvalle. 
"Insider" on kuin "Heat" (1995), sinisensävyinen 
ja hypnoottisesti leikattu jännäri, jossa kahden 
miehen keskinäinen kunnioitus ei koskaan pääse 
eikä pysty kehittymään asiallista ystävyyttä 
pidemmälle. Juuri etäläsnäololle perustuva 
ystävyys tekee heidän oikeustaistelustaan 
totisemman: miesten voi nähdä peilaavan toisistaan 
niitä periaatteita, joita he haluavat nähdä 
itsessään.

Tällä kertaa yksityiselämää eivät uhkaa niinkään 
aseet kuin julkisuus, jonka lainomaisuudet ovat 
USA:n kokoisessa maassa arvaamattomat. Jos 
'insider' paljastaa medialle totuuden 
tupakkateollisuuden toimintatavasta, hän vaarantaa 
median vakavammin kuin kertomalla valheita. 
Totuuden julkituonti tai muokkaaminen niin 
suuresta teollisuudesta on niin suurta ja 
ohimenevää bisnestä, että jopa CBS:n kaltainen 
mediafirma voi vaarantaa toimintansa siinä. Mikä 
silloin on yksittäisten toimittajien vastuu 
aiheestaan? Kuka vartioi vartijoita? Lehdet tv:tä, 
ja viimeisenä ketjussa Hollywood lehdistöä? Entä 
jos uutisistakin voi tulla riippuvaiseksi? 

Miten isosti katsojan tulisi ostaa tämä Touchstone 
Pictures -elokuvayhtiön tuottama versio 
totuudesta? Ei kovin isoilla mielipiteillä, 
ainakaan, vaikka kelpaa tämä leffa leffana nähdä, 
olisi kelvannut teatterissakin eikä vain videolla. 
Elokuvan itsekriittisyys mediamuotoja kohtaan on 
sittenkin kepoisan amerikkalaista. Niinpä 
ensimmäinen puolisko filkkaa, se jossa uutista 
vasta rakennetaan, on paljon vaikuttavampi ja 
jännittävämpi kuin jälkipuolisko, jossa valmiista 
uutisesta tulee median sisäinen ja bisnesten 
välinen aikapommi. Suomessakin tuttua "60-
minuuttia" -ajankohtaisohjelmaa ruoditaan nimeltä 
ja näöltä, mutta kritiikki keskittyy 
tuotantotaustaan, ei journalistisiin tapoihin.

"Insider" on sikälikin "Heatin" veljesfilmi, että 
molemmat on tehty kahden vahvan miehen ympärille. 
Al Pacinon esittämä "60 minuutin" ylitehokas 
tuottaja on mitta mitalla kuin "Heatin" ylitehokas 
poliisiupseeri. Robert de Niro sen sijaan on 
korvattu Russell Crowella, jonka tiedemieshahmo on 
persoonallinen ja uskottavan ristiriitainen 
verrattuna Pacinon tuttuun rähjäämiseen. Crowen 
sankarisuorituksen jälkeen katselee hänen 
"Gladiator"-rooliaankin kunnioittavammin.

Parasta molemmissa elokuvissa on niiden editio. 
Filmieepoksiin taipuvaisen Michael Mannin tarina 
saadaan tuntumaan jopa hieman liian lyhyeltä. 
"Heatin" tavoin katsoja saadaan hieman 
paranoidiseen tilaan, jossa hän on kaiken aikaa 
valmis uskomaan sekä nopeaan shokkikäänteeseen 
että todellisuudentuntoiseen, oikeudenkäynnin 
hitaudella etenevään maailmankuvan remonttiin. 
"Insiderin" katsottuaan voi uskoa, että USA:n 
pressanvaaleista tehdään vielä joskus Watergaten 
veroinen spektaakkeli ("Kaikki presidentin 
valitsijamiehet"?). Jep, joissakin asenteissa 
olisi eurooppalaisella elokuvateollisuudella 
oppimista.

Videon takakannessa ei muuten missään kerrota, 
että "Insider" kertoo ristiretkestä nimenomaan 
tupakkateollisuutta vastaan.  Montakohan 
potentiaalista katsojaa olisi kertomalla 
menetetty?

--
M.G. Soikkeli
Videolta 10.12.2000

Soikkelin elokuva-arkisto