================================================================ Lyhyesti: "Isältä pojalle" on nuoren miehen odysseia naisten ja rikosten vaarantamassa kesäisessä Helsingissä. Kehys on hyvin tavanomainen poliisitarina, jonka ytimessä on naiivi poliittinen tragedia ja kauhuna kummitttelee Kekkoslovakian haamu. Poliittisena kannanottona se on tärkeä, mutta tarinaksi venytettynä epäuskottava ja kömpelö. Porno ja sosiaaliporno törröttävät kokonaisuudesta. ================================================================ "Isältä pojalle" on kuolettavan rutinoitu suomalainen poliisijännäri, jonka tv-versio voikin maanantai-iltana kerätä puoli miljoona sohvaperunaa bongaamaan tuttuja veteraaninäyttelijöitä. Mutta elokuvana sitä ei voi suositella millään hyvällä tahdolla, ei edes kotimaisen leffan suosimiseksi tai lähimenneisyyden poliittisen itsearvion todistamiseksi. Leffa on yksinkertaisesti huono ja huonosti tehty, eikä siihen kannata sijoittaa energiaa enempää kuin tekijät ovat uhranneet kokonaisuuden hiomiseen. Loppua kohden leffa paranee ja rauhoittuu, kun poliittisen salajuonen kiemurat on viimein tehty selväksi ja voidaan keskittyä päähenkilön reaktioiden punnitsemiseen, mutta mikään ei enää pelasta hataraa draamatyötä: päähenkilö ei ole missään vaiheessa muuttunut kiinnostavaksi hahmoksi, jonka puolesta jännäisi tai surisi. "Isältä pojalle" tuhlailee materiaaliaan, ykkössarjan näyttelijöitä sivurooleissa ja mahtipontisia poliisioperaatioita toimintakohtauksissa, jotka sitten purkautuvat säntäilyksi ja yleisen hätäännyksen kuvauksiksi. Samanlaista löysäilyä on nähty aiemminkin ties kuinka monesti. Ohjaaja Peter Lindholm taitaa kameran kanssa tiiviit otokset ja kohtausten lajityyppiin sopivan asetelmoinnin, mutta ei osaa jakaa maksimaalista materiaaliaan kohtausten tarvitsemiin osasiin. Idea kohtauksen painopisteestä tuntuu olevan hukassa esimerkiksi kolmea henkeä isomman tilanteen hallinnassa. "Isältä pojalle" ei toimi tarinaltaan, eikä leffakerronaltaan. Lindholm tekee kyllä tyylikästä jälkeä kuvien kanssa ja osaa ohjata nuoret ja vanhat näyttelijät sujuvasti yhteen, mutta käsikirjoittajana ja kohtausten yhdistäjänä hän lienee tuuminut sellaista poliittisen dekkarin lajityyppiä, joka ei kotimaiseen ilmastoon ota kotiutuakseen. Hardwickin "Musta tuntuu" kertoi samanlaisen tarinan jo monin verroin paremmin. Elokuvan neljästä päähenkilöstä nuoret ja toimivat ovat haaleita ja lopultakin tylsiä, passiivisia hahmoja. Vanhat ja väsyneet hahmot tuntuvat liikkumattomuudessaankin virkeiltä ja kiinnostavilta. Päähenkilö Keijo Nortia on kolmannen polven poliisi, joka joutuu selvittämään edeltävien polvien sankaruudet ja synnit. Hän huomaa - ja hänelle jankutetaan - olevansa "pelkkä sivujuonne" isommassa tarinassa, mutta elokuvan johdatus tähän isompaan, valtakunnalliseen salajuoneen on yhtä kompurointia, päähenkilön etenemisen kampittamista; kivaa paranoiaista tunnelmaa ei saada aikaiseksi pelkillä kampituksilla, eikä edes puzzle-tyyppisen dekkarin kihelmöintiä. Mukaan ympätty romanssi on leffan surkein suoritus. Pressitiedotteen mukaan päähenkilöö rakastuu "itsenäiseen naiseen, joka vaatii Keijolta rehellisyyttä ja omistautumista." Ai jaa. Enpäs huomannut. "Itsenäisessä" naishahmossa on kyse bimbosta, joka on erikoistunut historian opiskelijoihin (sic) ja johon nähden päähenkilön tunteet ovat yhtä selittämättömät kuin kiintymys autoon tai yhtään mihinkään. Isähahmo, rikosetsivä Nortia, olisi paljon haastavampi hahmo tarinan keskipisteeksi; samoin kasvottomana pitkään pysyttelevä vanhan vallan pahis. Pääosaa esittävä Q-teatterin Tommi Korpela on kyllä komein könsikäs, mitä suomalaisessa leffassa on aikoihin nähty, aitoa tähtiainesta ja ihailtavan tyynesti näyttelevä. Mutta miten näytellä hahmoa, jonka on tarkoitus ilmentää lähinnä meidän sukupolvemme epävarmuutta edellisen sukupolven poliittisesta nöyristelystä ja yleisestä epäilottomuudesta? Leffan sanoma nimittäin on, että edellisten sukupolvien opeista on tarkoitus päästä vain irti ja eroon, ja oppia pitämään hauskaa sen luokkataustan mukaan, johon on kasvanut tai uransa luonut. Hurriganes soi jämäkästi - vaikkakin kuvista irrallaan - ja naiset ovat halukkaita heittäytymään potentiaalisen pärjääjän syliin. Joo, Peter Lindholm ohjaa juppisukupolven evankeliumia, jossa hyvien ja pahojen, koulutettujen pärjääjien ja duunariluokan luuserien välille tehdään ratkaiseva kerronnallinen erottelu; politiikka out, hauskanpito in. Näyttelijävalinnan oivalluksia on laittaa maunokoivisto-klooni Ismo Kallio poliisipäällikön rooliin ja j.k.paasikivi-klooni Keijo Komppa vielä isomman kihon postiin. Nämä ovat kuin vallan ikoneita, jotka ovat syntyneet Suomen kansan keskuudessa ja sieltä ne ovat aina nousevissa valtiaiksi. Myös Asko Sarkola sisäministeriön salaisena agenttina on mojova ilmestys, jolle olisi suonut vahvemman roolin koko leffaan. Mutta Lindholm pysyy tiukasti valitsemassaan tarinassa, ja siksi hän hukkaa niin hahmojen kuin tilanteiden näyttävyyden; hän on halunnut tehdä vakavasti otettavan elokuvan ja lopputulos on tosiaan vakava ja hidas kuin kokoillan hautajaiset; mitä nyt alastomia vartaloita tarjotaan vartin välein silmäruoaksi - well, sentään molempia sukupuolia. Pressiläpyskä ankkuroi leffan arvailulta tuntuvat poliittiset kommentit todellisuuteen. Lindholmin kässäri perustuu rikostoimittaja Harri Nykäsen tutkimuksiin suomalaisesta "mafiasta". "Nykänen selvitti laajaa korruptiovyyhteä, johon sotkeutui Kekkosen lähipiirin poliitikoita, poliisijohtoa, syyttäjiä ja maan johtavia talousrikollisia." Okei, onhan se hyvä, että elokuva taltioi ja välittää tällaiset paljastukset myös kerron- nallisessa, historian ja sosiaalisen todellisuuden kytkevässä muodossa. Tällaisena todistuskappaleena "Isältä pojalle" on vahvempi aikalaisleffa kuin Törhösen "Kasvoton mies" oli Mikkelin draamasta. Mikään ei kuitenkaan takaa, että Lindholmin leffalla olisi yhtään enempää katsojia kuin flopan- neella Mikkeli-leffalla. -- ##################### "Minä tanssin köydellä kuilun puolivälissä. Jos minä M.G. Soikkeli nyt alan pelätä, minä pysähdyn ja köysi alkaa vaappua. csmaso@uta.fi Minulla on vain yksi mahdollisuus: mennä yli yhtä ##################### kyytiä, sillä siellä, mistä minä tulen, maailma palaa" Soikkelin elokuva-arkisto