=========================================================== Lyhyesti: "Isän nimeen" on tasan tositarinansa mittainen elokuva ns. Guildfordin nelosista, neljästä irkku/britti- nuoresta jotka syyttöminä joutuivat kiven sisään 15 vuodeksi. Leffa keskittyy Gerry Conlonin henkilöön, käy tämän suhdetta oikeudenmukaisuuteen ja/eli isän auktoriteettiin. Tämä on niitä elokuvia, jotka tekevät katsottaessa tosi vihaiseksi Systeemin poliisivoimaisesta epäreiluudesta, mutta teatterista lähtiessä koko stoori unohtuu saman tien. =========================================================== Jim Sheridan teki temput aiemminkin, että Daniel Day-Lewisin varman näyttelijätyön varassa rehti mies saa sympatiamme ja epäreilu maailma inhomme, kuvaus on sujuvaa ja paikoin komeaa, kaikki asettuu ilman erityistä tendenssihuohotusta kauniisti kohdalleen ja oikeus tuntuu voittavan maailmassa. Ensin "My left foot" ja nyt "In the Name of the Father". Ainoa ero näiden kahden elokuvan poliittisessa iskuvoimassa on, että edellinen ei yrittänytkään nostaa yksittäistä invalidin kohtaloa esimerkiksi yleisestä, mutta jälkimmäinen hakee historiallisten tapahtumien jytinästä selitystä yksittäiselle, kytkentää auktoriteettikammosta pojan ja isän suhteeseen. Englannissa ja Irlannissa "Isän nimeen" on elokuva joka väistämättä oikeuttaa itsensä, kasvaa muotoaan suuremmaksi oikeudenmukaisuuden vaatimukseksi - siksikin, että oikeudenkäynnit Guildfordin nelosten ympäriltä jatkuvat vielä tänäkin päivänä, siksikin, että vielä tänäkään päivänä yhtäkään törkeään ja määrätietoiseen virkavirheeseen syyllistyneistä viranomaisista ei ole saatettu edesvastuuseen, Systeemi on onnistunut pesemään kätensä; oikeusprosessit jatkuvat edelleen. Suomessa "Isän nimeen" on pakostakin vaisumpi kokemus. Me tarvitsisimme oman tarinamme lappilaisten vuosisataisesta taistelusta suomalaisia imperialisteja vastaan? Tiedä häntä. "Isän nimeen"-leffaa katellessa voi olla mielenkiintoisinta pitää silmällä mitä aineksia tositapahtumista ohjaaja Jim Sheridan korostaa saadakseen kertomuksen uusiin raameihin, siihen isän ja pojan kertomukseen. Suurin ratkaisu on tehty keskittymällä vankilakuvaukseen, pojan ja isän kokemuksiin siellä. Ratkaisu on vaikea, rohkea ja aika hyvin onnistunut toteutuksessa, sillä 15 vuoden vankeuskokemukset (1974- 1989) on onnistuttu tiivistämään miellyttävän ajattomaksi. Valitettavasti leffassa on muutamia viihteellisiä ratkaisuja, jotka on tehty jenkkikatsomon/rahoittajan (Universal $15 milj. budjetilla) vaatimuksesta. Sheridan on itse harmitellut periksi antamistaan (Observer 6.2.), jälkikäteen. No joo, kyllä uusiksi dramatisoiminen menee muutenkin aika lailla hukkaan. Sheridanilla oli visio isä- Conlonista Orfeuksena, joka seuraa poikaansa helvettiin ja tämä visio saa _paikoin_ hienoa kuvallista metaforaa osakseen, mutta kokonaisuutena filkan "sanoma" tuntuu löysältä. Kai sitä olisi odottanut että jotain syvällisempää olisi saatu Gerry Conlonin persoonasta, jälkikäteistä selitystä sille miksi Gerry muuttuu niin paljon isänsä esimerkin suuntaan. Ja onko isä todellakaan se esimerkkivoima vai silkka vitutus brittien epäreilua oikeuslaitosta kohtaan? Gerry Conlon itse on ollut kovasti kiitollinen Sheridanille ja pitää leffaa onnistuneena. Guildfordin nelosten tukiryhmä on ollut kriittisempi. Tuossa samaisessa Oberserverin artikkelissa Ronan Bennett kiroaa, että kun Dublinissa oli elokuvan gaalaensi-ilta, niin katsomossa elvisteli samoja ihmisiä jotka aiemmin olivat kieltäytyneet tukemasta Guildfordin nelosten vapautuskampanjaa. Leffan alku ja lopetus ovat erittäin tehokkaita, mutta siinä välillä ehtii moneen kertaan taas miettiä kuinka ihmeessä ne Costa- Gavraksen leffat olivatkaan niin poliittisen tehokkaita. Kuka jatkaisi julistusta? spoilereita: Kandee kiinnittää huomio myös niihin detaljeihin, joissa Sheridan on (Sheridan oli mukana myös käsikirjoittamisessa, Gerry Conlonin kirjan "Proved Innocent" pohjalta) muuttanut totuutta tuodakseen dramaattista tehoa. Esim. seuraavat kohtaukset ovat Sheridanin omaa (pohjana edelleen Bennettin artikkeli) ideaa, eivätkä pohjaa tositapahtumiin: -ns. Maguiren seitsikko tuomitaan samassa oikeusistunnossa räjähteiden hallussapidosta kuin Guildfordin neloset - isä ja poika Conlon ovat samassa sellissä -syyttömäksi julistaminen yhden ja saman tuomarin toimesta -Conlonin alibista vastaa maankiertäjä -Joe O'Connel, yksi oikeista IRAn pommimiehistä, sytytämässä vartijan tuleen -Conlonin ja ystävänsä Paul Hill ovat kuulusteltavina samassa yksikössä -Guildfordin nelosten syyttömiksi todistaminen alkaa purkautua yhden ainoan sattuman ja todisteen kautta; tosiasiassa todistus vaati asianajaja Mary Hollandilta enemmän duunia; ja muistan lukeneeni artikkelin jonka mukaan ansio nelosten pelastamisesta kuului muillekin kuin Hollandille. -- mg "sisko ei päässyt pyrotekniikalle töihin" soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto