=========================================================== Lyhyesti: "Ja paholainen loi naisen" on kepeä sosiodraama, kaksi elokuvaa yhdessä: toisaalta kertomus nyrkkeilijäraakista kahden naisen ja miesroolien välissä, toisaalta naisitettu allegoria hyvien pyrkimysten ja ärhäkkään itsekkyyden kamppailusta. Leikki sukupuolirooleilla repeytyy macho- kehyksistään ainoastaan näyttelijäparin Abril & Cruz ansiosta. =========================================================== Ihanat naiset nyrkkeilykehässä? Kyse ei ole arthousefilkkojen ja mättöflikkojen kohtaamisesta vaan fantasiaviritteisestä ystävyystarinasta, jossa thelma&louise-patetian sijaan naisille tarjotaan vaihtoehdoksi patriarkaatin tuolla puolen odottavaa kaveruutta. Jollei pääosiin olisi kiinnitetty niin vahvaluonteisia naisia kuin Victoria Abril ja Penelope Cruz tämä elokuva tukehtuisi jo lähtökohtiinsa tai pelkistyisi kauniisiin kuviinsa tai olisi yksi tarantinolainen pyssyleffa lisää tusinoiden joukossa. Taivaan ja helvetin kuvaaminen markkinataloudelle alisteisina viihde/työpaikkoina on hymyilyttävää, mutta ei niistä saada irti niin paljon kuin leffan fiksusteleva aloitus jumalan mahdollisesta olemassaolosta antaisi olettaa. "Ja paholainen loi naisen" (Sin Noticiases de Dios, Espanja 2001) viittaa suomalaisella nimellään jonnekin BB-pornon suuntaan, mutta tässä filmissä erotiikka yhä hillityssä käytössä kuin musikaaleissa, komeimpana kohtauksena tanssija Penelope Cruzin pukeutuminen "Kung-fu fighting" -biisin säestyksellä. Enkelikuntaa edustavalle Victoria Abrilille annetaan puolestaan tilaisuus loistaa laulajan mustavalkoisessa glamourissa. Tämä kaikki on kovin tyylitietoisesti viihdyttävää, mutta samalla niin ilmeistä ja helppoa, että Fanny Ardant taivaan toimitusjohtajana on sekin ilman särmää ja ajatusta tehty valinta. Ohjaaja Agustin Diaz Yanezin esikoisleffalla "Kukaan ei puhu meistä kun olemme kuolleet" (1995) ja tällä enkelifilmillä on yhteistä sen verran, että molemmissa yllätetään herkän ja kovaotteisen aineksen yhteensovittamisella - ja molemmissa pyyhitään lattiaa nimenomaan naishahmoilla, kun kehyksenä on ruumistaan tuhlailevan miehen sielun kohtalo. Molemmat elokuvat on asenteeltaan vastenmielisiä, sillä on vaikea nähdä mitä miesten avuttomuuden ja naisten armeliaisuuden yhdistelmällä haetaan, ainakaan mitään enempää kuin film noir'in sovittamista mustavalkoisesta mustapunaiseksi tyylilajiksi. Ja pitikö se Cruzin hahmon androgyyniyskin selittää kädestä pitäen? -- M.G. Soikkeli Videolta 26.9.2003 Soikkelin elokuva-arkisto