============================================================ Lyhyesti: "Jerusalem" on komea aikuissatu 19. vuosisadan pohjoisruotsalaisesta hurmosliikkeestä. Lagerlöfin romaanin filmatisoinnissa on wanhan kunnon tarinan juoni, jota Bille August ohjaa rohkean melodraamallisesti. Mollisävystään huolimatta kirkas ja humanistinen leffa. ============================================================ "Menolippu Jerusalemiin", pyydän kassalla, mutta jo teatterisaliin päästyä alan katumaan: ehkä tämä on huonoin mahdollinen tapa viettää marraskuinen maanantai-ilta. Kahteen takariviin pakkautuu joukko ruotsia murtavia tätejä, mutta muuten sali on autio ja ajatus tyhjä. Vaan Bille August on luotettava, elokuviensa mittainen ohjaaja! Augustin "Hyvä tahto" on varmaankin yksi koskettavimmista elokuvista mitä olen aikuisella iällä nähnyt ja sellaisen, taiteilijoidensa rehellisyyttä henkivän elokuvan jälkeen rohkenee katsomaan saman luotto-ohjaajan toista uskontokeskeistä elokuvaa. Vaikka "Jerusalem" on pitkä leffa, ei se käy pitkästyttäväksi, sillä August on varsin yleisöystävällinen ohjaaja. Kohtausten väliset leikkaukset eivät etene vallan leffataiteen konventioiden mukaan; ehkä ne noudattavat pikemminkin romaanin kaltaista kerronnan rakennetta, jossa toiminnan päätös voidaan kuitata yhdellä kuvalla. Tälläkään kertaa August ei sorru hurskasteluun. Uskonto on ihmisten elämän keskeisiä aiheita ja uskonnon kautta August kertoo jälleen paljon oleellista ihmisen pienuudesta ja suuruudesta. Kuitenkaan uskonto ei ole koskaan taka-alalla tai suomassa pelkkää allegorista taustaa tunnelmille. Augustin elokuva tarkentaa jälleen olennaiseen ihmisten välisessä uskossa ja hyvässä tahdossa: seurakunnan kokoiseen moraaliseen yksikköön, jollaista yhä harvempi tarinan- kertoja, kirjailija tai leffamaakari, osaa nykyisellään kuvitella. Niinpä Augustkin hakee tarinansa ja ihmisensä edelliseltä vuosisadalta. Selma Lagerlöfin samanniminen romaani (1902, suomennettu heti samana vuonna!) tarinan pohjana on romanttinen kaikilla ulottuvuuksilla: pohjoista, kansallista, uskonnollista, goottilaista ja eksoottista romantiikkaa. Silti elokuva ei puuroudu tunnelmiinsa, eivätkä edes kotiseutumuseota muistuttavan kliiniset interiöörit pohjoisruotsalaisessa kylässä tee tunnelmaa näyttämölliseksi. "Jerusalem" on täynnä harmaata kylähurmosta, jota saarnamies Hellgum - arvaapa alignment? - kiihottaa ja juronkomea kyläsankari Ingmar rauhoittelee. Elokuvan keskeisenä asetelmana on se, miten ihmiset ovat valmiita luopumaan kaikkein rakkaimmastaan jonkin sellaisen tähden, jonka he ovat oppineet ulkoa käsin. Yhdet pitävät kiinni päätöksistään, toiset oppivat virheistään ja kolmannet tulevat opetetuiksi mitä rakkaus oikeastaan on. Edellisen elokuvansa tavoin August todistaa elokuvallaan, että hyvä tahto ei ole kenenkään yksityinen potentiaali, vaan kristalloituma meitä ympäröivien ihmisten empatiasta. August yhdistelee legendan kuvastoa, sosiaalidraaman karheutta ja romanssin pieniä kultaisia hetkiä tavalla, joka simppelisti riisuu aseista. Kyllä, tätä ihmiset voivat olla, näin hyviä. Jos edes osaamme kuvitella tällaisia ihmisiä, se riittää vakuudeksi, että tällaisia hyvän tahdon kykyjä piilee ajattomasti ihmismielessä; ei missään kuolemattomassa sielussa, vaan ihmisten yhteisessä valmiudessa. Kriitikon pastillit rapisevat lattialleAugustin näyttelijät ovat, jälleen, kauttaaltaan loistavia ja jopa sankariparin esittäjien kiiltokuvamaisuus sopii leffan ujostelemattomaan romantiikkaan, joka kaiken aikaa kyselee totuutta. Leffan uskonnollinen sävy jopa yllättää rohkeudellaan, kun Jeesus tekee pari huimaa cameota - jee jee Jerusalem! -- ##################### "Silloin... meille syntyy orkideanhiljaisia tyttäriä, M.G. Soikkeli tytönkauniita poikia; heidän pitkät elinikänsä ovat csmaso@uta.fi tulvillaan väkeviä elämyksiä ja he kuulevat hämmen- ##################### tyneissä sydämissään kuolleitten puhuvan." *Bezian* Soikkelin elokuva-arkisto rauenneen sydänlihaksen lamauttamasta kourasta...