===================================================================
Lyhyesti: "Jiang-Hu" on kiinalaisen miekka&magia-genren halpis, 
niin made in hong kong, että leffa viihdyttää vain harvoin paikoin 
erikoisen visuaalisella melodraamallaan. Seikkailua on niukasti ja 
lavastemaisemat ovat ahtaita. Kaiken lisäksi "Jiang-Hu" on vasta 
ensimmäinen puolikas Ronny Yun ohjaamasta tarinasta. 
===================================================================


Länsimaisilla aktiofilmeillä olisi yhä paljon oppimista näistä 
aasialaisista fantasioista, mutta toisinaan vaikutusta toivoisi 
toiseenkin suuntaan: toiminnan tiivistämistä, hahmojen 
hyveellisyyden tai paheellisuuden dramatisoimista hollywoodaktion 
malliin toiminnalla.
	Aasialaisessa miekka&magia-leffassa on länsimaiseen 
verrattuna erilaisia tapoja kuvata tunteita ja toimintaa. Edelliset 
huvittavat, jälkimmäiset kiehtovat. Tunteiden värikylläinen ja 
lähikuvapainotteinen, detaljirikas romantiikka etäännyttää toki 
toimintaakin fantasiallisempaan miljööseen. Mutta tunteiden 
kuvaaminen detaljikollaasina - esimerkiksi toistuvasti mukaan 
leikattu hidastettu vesiputouksen alla parittelu 
pehmpopornokorostuksineen - vie niin suuren huomion että 
päähenkilöiden persoona ei enää ilmenekään toiminnassa ja 
toiminnan tulos tuntuu tyhjänpäiväiseltä kuvastoon nähden.
	Tämä "Jiang-hu - between love and glory" (suuressa 
maailmassa nimellä "Bride with White Hair") on oikeastaan 
kansantarinan kaltaiseen pieneen ja tiiviiseen kertomukseen 
keskittyvä elokuva. Kertomuksensa itsenäisyyteen uskoessaan se 
on surutta ylilyövä dramatiikaltaan: tämän on suurin tarina mitä 
Itään mahtuu. 
	Ehkä tämä leffa saa eeppistä voimaa kakkososansa ("Bride 
with White Hair 2") avulla ja siksi ykkösosa tuntuukin vain 
tarkoituksettomalta melodramatiikan keräilyltä ilman mielekästä 
selvittelyä mikä kenenkin kunniassa ja rakkaudessa on kestävää, 
miten kahden ihmisen rakkaustarina liittyy suurempaan kansaa 
koskevaan legendaan - kuten ensimmäinen osa ajoittain viittailee. 
Cardiffin elokuvatietokannan ratingien mukaan kakkososa on 
kylläkin ensimmäistäkin heikompi.
	"Jiang-hu" on vielä etäällä siitä mitä esimerkiksi 
"Aavesoturin" miekka&magia oli vallattomassa temperamentissaan 
tyyliin "nyt hyökätään helvettiin". "Jiang-hu" pistelee halvalla ja 
helpolla, splatter ja pehmoporno ovat sittenkin keskeisempiä kuin 
hyvä stoori.

--

				"meri pimenee
				sorsan ääni on
				hivenen valkoinen"
								-basho-

Soikkelin elokuva-arkisto