=================================================================== Lyhyesti: "Jiang-Hu" on kiinalaisen miekka&magia-genren halpis, niin made in hong kong, että leffa viihdyttää vain harvoin paikoin erikoisen visuaalisella melodraamallaan. Seikkailua on niukasti ja lavastemaisemat ovat ahtaita. Kaiken lisäksi "Jiang-Hu" on vasta ensimmäinen puolikas Ronny Yun ohjaamasta tarinasta. =================================================================== Länsimaisilla aktiofilmeillä olisi yhä paljon oppimista näistä aasialaisista fantasioista, mutta toisinaan vaikutusta toivoisi toiseenkin suuntaan: toiminnan tiivistämistä, hahmojen hyveellisyyden tai paheellisuuden dramatisoimista hollywoodaktion malliin toiminnalla. Aasialaisessa miekka&magia-leffassa on länsimaiseen verrattuna erilaisia tapoja kuvata tunteita ja toimintaa. Edelliset huvittavat, jälkimmäiset kiehtovat. Tunteiden värikylläinen ja lähikuvapainotteinen, detaljirikas romantiikka etäännyttää toki toimintaakin fantasiallisempaan miljööseen. Mutta tunteiden kuvaaminen detaljikollaasina - esimerkiksi toistuvasti mukaan leikattu hidastettu vesiputouksen alla parittelu pehmpopornokorostuksineen - vie niin suuren huomion että päähenkilöiden persoona ei enää ilmenekään toiminnassa ja toiminnan tulos tuntuu tyhjänpäiväiseltä kuvastoon nähden. Tämä "Jiang-hu - between love and glory" (suuressa maailmassa nimellä "Bride with White Hair") on oikeastaan kansantarinan kaltaiseen pieneen ja tiiviiseen kertomukseen keskittyvä elokuva. Kertomuksensa itsenäisyyteen uskoessaan se on surutta ylilyövä dramatiikaltaan: tämän on suurin tarina mitä Itään mahtuu. Ehkä tämä leffa saa eeppistä voimaa kakkososansa ("Bride with White Hair 2") avulla ja siksi ykkösosa tuntuukin vain tarkoituksettomalta melodramatiikan keräilyltä ilman mielekästä selvittelyä mikä kenenkin kunniassa ja rakkaudessa on kestävää, miten kahden ihmisen rakkaustarina liittyy suurempaan kansaa koskevaan legendaan - kuten ensimmäinen osa ajoittain viittailee. Cardiffin elokuvatietokannan ratingien mukaan kakkososa on kylläkin ensimmäistäkin heikompi. "Jiang-hu" on vielä etäällä siitä mitä esimerkiksi "Aavesoturin" miekka&magia oli vallattomassa temperamentissaan tyyliin "nyt hyökätään helvettiin". "Jiang-hu" pistelee halvalla ja helpolla, splatter ja pehmoporno ovat sittenkin keskeisempiä kuin hyvä stoori. -- "meri pimenee sorsan ääni on hivenen valkoinen" -basho- Soikkelin elokuva-arkisto