==================================================================
Lyhyesti: "Jo joutui armas aika" on lempeä koulupojan kasvutarina
sota-ajalta. Karvankasvatus-motiivit osataan yhdistää yleisempiin
teemoihin kuin poikuuden menettäminen. Mielenkiintoisia tuttuuden
tuntemuksia Suomen ja itse kunkin (henkilö)historiaan nähden,
tunnelmaltaan kuvankaunis - menettää videolla olennaisesti tenhoa.
==================================================================


Johan Widerbergillä oli pieni statistin rooli Halströmin elokuvassa
"Elämäni koirana" (1985). Silloin 11-vuotias, nyt 21-vuoden ikään
ehtinyt Johan nousi tähdeksi vasta isänsä Bon'n ohjaamana eräänlaisessa
"elämäni koiraana"-tarinassa, joka meikäläisissä teattereissa on jo
jonkin aikaa kierrellyt nimellä "Jo joutui armas aika" (1995).
Julisteessa ja trailerilla lupaillaan runollista teinierotiikkaa,
koulupojan sormia opettajattaren sukkanauhoissa ja silleen, mutta
leffaan menijä voi yllättyä mitä kaikkea filkka todella tarjoaa -
yllättyä enimmäkseen positiivisesti. "Jo joutui armas aika" näyttää
kyllä paljasta pintaa, mutta ei lainkaan aistillisiksi kohteiksi
asetelmallistettuna tai katseen hipaisuille alttiiksi, vaan poikuuden
menetyksen odysseia sisältää  melkoisen velmuja juonenkäänteitä.
     "Jo joutui armas aika" on monella tavoin liiankin helppo
elokuva: sen näyttelijät ovat siloisen kauniita ja nutturalla rypistetty
opettajatarkin hehkuu vormunsa alla kuin köyhän jätkän märkien
unien Geena Davis; lisäksi tarina pitää tollon pönäkästi miesten
solidaarisuuden puolta naisen seksuaalisia vaateita vastaan.
Tarinassa ja hahmoissa on kuitenkin omat metkunsa, kuka milläkin
tavalla selvittää kaverin tai ihastuksensa halujen luonteen. On myös
annettava pisteitä ohjaajalle siitä, että leffa poimii kielletystä
rakkaussuhteesta vain ne rajahetket, joissa roolit murenevat ja
intiimiys valtaa kehot - ei seksiä, ei kiihkoa, ei lemmenpaloa. Ja
oikeastaan: kun kevätaurinko tuossa alkaa kutkutella ihmisten
flipperihormooneja, niin tällaista myhäilevää rakkauselokuvaa on
tyynnyttävämpi katsella kuin jotain "Romeo + Julian" MTV-teinipornoa.
     Marika Lagercrantz opettajattarena jätetään koko lailla
simppeliksi hahmoksi, vaikka hänen tuntemuksistaan olisi varmasti
saanut irti yhtä paljon kuin poikarakastajasta; opettajatar on nyt vain
avioliittoon turhautumisensa ja halujensa liikkuttelema. Tomas von
Broemssen hänen aviomiehenään on leffan tunnelman kannalta ehkä
olennaisin hahmo, surullisen hahmon aisankannattaja, mutta
harvinaisen sympaattinen sellainen.
     Bo Widerberg on itse kirjoittanut, ohjannut ja leikannut
leffansa, mikä näkyy lopputuloksessa varmuutena siitä, mitä halutaan
kertoa, ja huolimattomuutena sen suhteen, miten taltioimiensa
kuvien kauneuteen ihastunut ohjaaja ei tohdi leikata pois aivan
turhaa ja suttuista ja kerronan katkaisevaa materiaalia. Ohjaajana
hän näyttäisi innostavan nuoria näyttelijöitään harvinaisen
reippaaseen näyttelemiseen, mutta kompastelevan heti kun
kohtauksessa on paikalla enemmän kuin kolme näyttelijää. Voi
esimerkiksi verrata tätä leffaa Widerbergin Suomessakin nähtyyn
jännäriin "Mies Mallorcalta" ja todeta miten kömpelöjä ovat
Widerbergin ohjaamat joukkokohtaukset.
     Leffaa katsellessa sopii miettiä pystyisivätkö suomalaiset
tekemään tällaisesta tarinasta yhtä luontevan elokuva; veikkaan
etteivät. Jo se kertoo jotain meren erottamista seksuaalisuuden
mentaliteeteista, että Ruotsissa "Jo joutui armas aika" on K-11,
Suomessa K-14. 
     Yhdestä viiteen sydämen asteikolla tää olis niinku kolme
lihasta ja kato enempi oiskin makkarissa ruuhkaksi.

--
     		<>	      "You are locked		<>
     M.G.	<>	         in a life		<>	csmaso
     Soikkeli	<>	      you have chosen		<>	@uta.fi
		<>	        to remember"		<>

Soikkelin elokuva-arkisto