Kahden miehen nainen (ei spoilereita) ==================================== "Kahden miehen nainen" on kesän turhin leffa. Se ei floppaa miltään osin, mutta siinä ei ole mitään minkä vuoksi juuri tämä leffa kandeisi nähdä; ei näyttelijöiden, ei ohjaajan, ei käsikirjoittajan, eikä varsinkaan juonen kannalta. Kaikki on leffassa tehty niin helposti ja aiempaa lainaillen, että leffaa voisi suositella vain sellaiselle, jolta on jäänyt viimeiset 10 vuotta filkkoja väliin. Leffan nimen suomennos huijaa sekin. "Mad Dog and Glory" paljastaa paremmin miten keskinkertaisesta filkaksi yrityksestä on kyse. Filkan trailerikin valehtelee: leffa _ei_ ole niin hauska (eikä edes yritä sellaista) kuin traileri lupaa, eivätkä de Niro tai Murray esiinny kykyjensä koko skaa- lalla. Heidät on vain palkattu tähän ja he tekevät roolit miten kuten ammattimaisen taitavasti, muttei yhtään enempää. Hesarin Helena Ylänen kehui jostain syystä de Niron roolisuorituksen. Sekin on (IMHO) valetta. De Niro yhdistelee ilmeitä ja tunnetiloja aiemmista filkoistaan tietä- mättä yhtään millainen ihminen tämä esittämänsä Mad Dog on. Niinpä enimmäkseen Niro valitsee "Heräämisiä"-filkassa opettelemansa aivo- vammaisen surullisen naaman. Topakoituessaan hän on "Keskiyön paon" kyttä ja romantiikan vaatimissa tilanteissa heilastelee aurinkoilmeillä, jotka ovat tasan näytellyn näköisiä a la "Henry ja June". Bill Murray taas on aivan väärässä filkassa. Kyllähän hänestä kunnon pahiksenkin saisi rooliin, samanlaisen kylmän ihmisen kuin "Haamujen kostossa", mutta mafiakoomikoksi hän ei sovi. Uma Thurman tarinan naisena sopii hyvin rooliinsa, muttei tee yhtään enempää kuin "Viimeinen analyysi"-filkan heikkopäinen pikkusisko, ei löydä muuta kuin vapinaa ja arkuutta ja teinimäistä kovuutta hahmoonsa. Tarina kuitenkin olettaisi enemmän. Miksi John McNaughton on alentunut ohjaamaan tällaisen leffan? Rahan ja uran takia, tietenkin. Ilmeisesti hra McNaughtonia ollaan siististi siirtämässä megaohjaajien joukkoon ja uraa pedataan niin varman päälle, että katsojalle ei jätetä tilaa pettyä, muttei myöskään yllättyä väräyksenkään vertaa. Ainoastaan väkivallan korostamaton realistisuus on tuttua "Henry"-filkasta. Muuten "Kahden miehen nainen" tavoittelee jotain ihmissuhdekomedian suunnalta, osumatta mihinkään tyylilajiin, joka antaisi verettömälle tarinalle mielekkään muodon. Martin Scorsese on ollut toinen tuotta- jista, joten kaipa myöhemminkin saamme nähdä McNaughtonilta varman päälle tehtyä, ripauksella romantiikkaa maustettua väkivaltafilkkaa, sellaista mihin Scorsese meitä on orientoinut; laji on jatkuakseen. Tällaisen leffat saavat ainakin minut tosi vihaiseksi, koska ne ovat niin törkeää piittaamattomuutta yleisöstä ja paljastavat surullisesti miten vähän mahdollisuuksia hyvällä ohjaajalla on edetä haluamallaan tavalla. -- mg "even better than a real Thing" soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto