============================================================ Lyhyesti: "Kandidaatti" on täysipainoinen trilleri ja draamankin onnistunut kuvaus USA:n poliittisesta pelistä puolueen sisällä: miten korkealle nainen päästetään valtakoneistossa? Jenkkimäisesti imellytetty kuvaus selviää sentään täysin ilman väkivaltaa ja seksikin saadaan näyttämään ihmismäiseltä. Erityishyvät näyttelijävalinnat. ============================================================ Rod Ludien elokuvia on vähitellen mainostettukin suomalaisissa videoarvosteluissa, kun herran elokuvia ei ole vaivauduttu maahantuomaan; ihmetellä sopii, kuinka paljon hyvää indie-tuotantoa jää näkemättä, kun tällaiset "Kandidaatin" kaltaiset komeat, aikuiselle yleisölle tehdyt valtavirtafilmitkin ovat sillä rajalla, pääsevätkö ne teinikomedian ja teiniactionin ohitse livahtamaan vuokrahyllyihin. "Kandidaatti" tarjoaa sekä odotusten mukaisia yllätyskäänteitä että odottamattomia, mutta aivan perusteltuja yllätyksiä ihan elokuvan lopuille saakka, mikä on valtavirran jenkkifilmiltä melkoinen saavutus. Pääroolia, varapresidentiksi tarjolla olevaa naispuolista senaattoria esittää Joan Allen, joka on sopivan ärsyttävä ja epämääräinen näyttelijähabitukseltaan, ettei katsoja osaa asettua täydellä varmuudella hänenkään puolelleen: onko hän niin periaatteellinen ja kunnollinen kuin millaiseksi hänet esitetään, vai mikä on hänen jokerinsa demokraattisen puolueen sisäisessä kilpailussa varapressan paikalle? Jeff Bridges demokraattipressana on hienoinen myönnytys komiikalle ja irroittautuminen leffan poliittisesti vakavasta tunnelmasta, vaikka leffa fiksusti alleviivaakin, että tämän tällaisen pressan hupsuus on sekin vain yhden sortin opeteltua peliä lähipiirin kanssa. Kuvat Valkoisen Talon tiloista noudattavat muutenkin samaa, lämpimästi valaistua ilmaisutapaa kuin "Dave"-elokuvassa: ollaan koko kansan olohuoneessa, poissa on "West wing" -sarjan kiire ja kaoottisuus. Realismia haetaan sitä vastoin henkilöiden luonteista ja likitodenmukaisesta asetelmasta, miten likaisilla juoruilla varapressaehdokasta yritetään mustata. Näitä lokaamisyrityksiä pitäisi pelkästään älyttöminä, epärealistisina, jollei tuoreessa muistissa olisi edelleenkin Clintonin seksiskandaali, mihin tässäkin elokuvassa viitataan. Elokuvasta olisi saatu kiinnostava ihan ilman trillerijuontakin, joka on lopultakin liian helppo ratkaisu kuitata poliittiset finessit: millaista demokraattia kukin on valmis tukemaan, millaisia ovat puolueen sisäiset erot, kun edustuskelpoisimmaksi naiseksi vaaditaan konservatiivisin ja republikaanisin henkilöhistoria. -- M.G. Soikkeli Videolta 16.5.2002 Soikkelin elokuva-arkisto