Katkera kuu - erotiikkaa eurooppalaisittain =========== Nyt kun joka toinen jenkkileffa on eroottinen trilleri on tismalleen oikealla hetkellä niiden joukossa tarjolla hyvää eurooppalaishenkistä jännityserotiikkaa, Polanskin "Katkera kuu". Paljolti filkan ansiot ovat (taas kerran) pohjana olevassa romaanissa, mutta kyllä Polanskikin on tehnyt neron osuuden kuvittaessaan tarinan henkilöt ja ennen kaikkea ladatessaan eroottisen jännityksen juuri niillä tavoilla, joilla filkka pystyy. Tosin sellaiset perversiteetit, joita filkkojen moraalistandardi ei siedä, on jouduttu yhä jättämään sanallisen kuvailun varaan. Siinä missä puhtaiden jenkkileffojen eroottisuus tulee kaikkinensa esiin jo trailerin matkalla, virittelee Polansin filkka paljon monimutkaisempaa eroottista kuviota, kansallisuuksien halu-arkkityyppejä. Mitä haluaa amerikkalainen ranskalaisesta, mikä kiihottaa ranskalaista englantilaisessa ja mikä vetää englantilaista amerikkalaisen puoleen? Amerikkalaiselle Ranska on sisältäpäin kumpuavaa aistillisuutta, jota parhaiten edustaa sietämättömän kaunis tumma nainen ("glimpse of heaven", todellakin, roolissa Polanskin vaimo Emmanuelle, joka nikotutti jo "Franticissa"). Englanti on ranskalaiselle sublimoituja viettejä, pitkitettyä ja arvaamatonta vieroitusta haluille, puritanismin perversiteettiä ja viattomuuden houkutusta. Ja britille USA edustaa vapaana laukkaavia idin hirviöitä, aistillisuuden nälkää ja poikamaista härskiyttä, joka kiihottaa kun se esitetään sanataiteeksi sublimoituna. "Katkeran kuun" (yhtä epäonnistunut nimi niin suomeksi kuin englanniksi ("Bitter moon")) kolmio- draama on poikkeuksellisen onnistunut. Asteikolla 4-10 se on kiihdyttävä 9. ..spoilereita eessä.. Se mikä on jotain uutta Polanskin erotiikkakuvastossa on masokismin ja sadismin arkinen kuvaus, se miten tyynesti Mimi alistuu kotivaimon rooliin ja vasta kun mies tekee samanlaisen hiljaisen alistumisen pyörätuolissa tajuaa miten nämä masokistit ovat löytäneet ikioman sadis- tinsa, ja siksi menevät lopulta naimisiin, koska eivät tulisi koskaan löytämään yhtä helposti toistensa kaltaisia. Se on tietysti samalla allegoria koko avioliittoinstituutiosta, höystettynä Polanskin omalla anarkialla, ja onhan miehellä varmasti kanttia, jestas, sellaisessa iässä niin hekumallisen vaimon kanssa... Olisi mukava tietää onko alkuperäisessä Pascal Brucknerin kirjassa yhtä lailla nostettu esiin laivan Titanic-kohtaus filkan lopulla, sehän rytmittyy täsmälleen siihen kohtaan jossa koko eroottinen leikki huipentuu naisien keskinäiseen tanssiin ja samalla Eurooppa bailaa ympärillä ja iloitsee näiden erotiikasta seksiteatterina. Vertauskuvana se on lois-ta-va: USA istuu kastroituna pyörätuolissa, britti puree hammasta koska ei pääse sublimoivan kulttuurinsa ylä- puolelle, ja samalla eurooppalaisen sivilisaation arvoitukset tanssivat keskenään, mielihyväprinsiipit nuolevat toistensa korvaa. Kuvion täydentää intialainen tyttärensä kanssa, he ovat jo tulossa sieltä mikä koko länsimaiselle sivilisaatiolle yhä merkitsee kiihottavaa erilaisuutta ja eksotiikkaa. Kuvioon kuuluu täsmällisesti, että intialaisen vaimo on kuollut. Kauko-Itä on jo menettänyt oman kulttuurinsa sisällä toimineen Toiseuden, lupauksen ja mahdolli- suuden mielihyväprinsiipin loputtomasta täyttymyksestä, mutta euroop- palaiset ja jenkki yhä juoksevat se unelman perässä. -- M.G. Soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto