Samaan aikaan on kotimaisessa leffatuotannossa valmistunut kaksi ajankohtaista moraalitutkielmaa, dokumentti Suomen suhteesta juutalaisiin II maailmansodan aikana, ja kertomuselokuva nykypäivän suomalaisista keskitysleireistä. Jälkimmäinen effa nähtiin viime maanantaina (10.11.1997) televisiossa, mutta ainakaan vielä se ei ole herättänyt sen enempää julkista keskustelua kuin suhde natsi-Saksan julmuuksiin herätti maailmansodan kuluessa. Ainoat, joiden tiedetään leffaan jotenkin reagoineen, ovat kyseisten keskitysleirien vartijat, jurot ja raavaat pohjalaismiehet. Hesari uutisoi 3.11. elokuvan ennakkonäytöksestä Lohtajalla, kuinka "Raivokkaat aplodit täyttävät salin. Kun valot syttyvät, monen silmäkulm,assa on kyynel." Hesarin haastattelema lohtajalainen emäntä puhkeaa vuodatukseen: "Oli se niin todenmukainen. Nyt ymmärrän, että niitä herkkiä tyttöjäkin käytetään hyväksi muiden päämäärien tavoittelussa." Emännän repliikki viittaa elokuvan juoneen, jossa muutama yksityiselämän runtelema "tyttö" vapauttaa keskitysleiriin suljetut ajattelematta sitä, kuinka nämä tulevat selviämään luonnossa, ja kuinka muutama kotimaisen tv-sarjan hahmostolle vieras nuorukainen on näitä "tyttöjä" houkutellut aktivisteiksi. Itse näin kyseisen elokuvan osana pitkää konservatiivista kertomusperinnettä, jossa yhteiskunnalliset ja ideologiset ajatusrakennelmat supistetaan yksilökohtaisiksi, pettymyksen tai itsetunnon puutteen tai kunnianhimon motivoimiksi teoiksi, jotka eivät periaatteellisesti ole toimia yhteiskuntarauhaa vastaan, vaan "harhautuneiden" tai "väärinymmärtäneiden" tai "nuorten" (/"tyttöjen") tekosia. Itselleni tutuin esimerkki tällaisesta konservatiivisesta redusoinnista on Eino Railon romaani "Silkkihuivi ja virsikirja" (1933), jossa Railo onnistuu kuvaamaan koko kansalaissodan syyksi sen, että yläluokan äijät olivat naineet torppariluokan neitoja ja jälkimmäisten miehet halusivat kostaa teon, koska he edustivat kansansielun "matalaa orjarakennetta". Ohjaaja Hannu Heikinheimo ja käsikirjoittaja Annukka Kiuru ovat onnistuneesti hidastaneet yhden yhteiskunnallisen ristiriidan käsittelyä tekemällä siitä yksilöiden välisen moraalisen, eikä yhteiskuntarakenteen mukaisen eettisen kysymyksen. Minkähän vuoksi he valitsivat kuvauspaikaksi Lohtajan? Oliko Anna-Leena Härkösen "Akvaariorakkaus" niin onnistunut eläintarina Lohtajalta lähteneestä seksiaktivistista ("Vapauttakaa housut jaloista!"), että Lohtaja on jo saavuttanut myyttiset mittasuhteet? "Elokuvassa avustaneille turkistarhaajille jaetaan tilaisuuden lopuksi kehystetyt kiitostaulut", kertoo Hesari ennakkonäytöksestä. Tämä, kuten muutama muukin yksityiskohta leffan järjestelyissä, kertoo siitä, miten arka aihe kuitenkin on, ja miten paksusti rahalla topatuin rukkasin ohjaaja/tuottaja on sitä joutunut lähestymään. Omia mielipiteitäni elokuvasta en oikein osaa esittää - niin typerryttävän kauaksi se rakensi omaa omituista kuvaansa Suomesta. Näyttelijöistä Heikki Paavilainen oli erityisen symppis, mutta Puntti Valtosen peräkamaripoika-rooli meni sekä harakoille että korpeille tällaisessa 14-vuotiaille suunnatussa moraliteetissa, joka varmaan pistetään jouluaattona erikoislähetyksenä Pohjanmaan kettutarhakuntiin. Saavat sitten taas itkeä nuo uljaat keskitysleirien vartijat - kinkkua hampaissa ja karvaa kaulalla - miten ajattelemattomien hyökkäysten kohteena heidän elantonsa edelleenkin on. Elokuvan keskeiset nuoret naishahmot olivat enimmäkseen heppoisia hahmoja, mutta vika oli - kuten Valtosenkin kohdalla - enemmän tarinassa kuin näyttelijöissä. (Seuraavana päivänä, 11.11. Ajankohtainen kakkonen näytti dokumentin savolaiseen keskitysleiriin tehdystä aktivisti-iskusta. Keskitysleirin johtaja, sinkkumuki tuttavallisesti kourassaan, soimasi vapauttajia: keskitysleirin kopissa olot ovat yhtä mukavat kuin opiskelijakämpässä! Minkähänlainen melodraama tuosta vapautusiskusta pitäisi tehdä, että _tällaiset_ ihmiset saataisiin itkemään yhtä herkästi kuin raavaat pohjalaiset???) -- ################## "Jumalanpilkkasäännös poistuisi kokonaan, koska ######### # M.G. Soikkeli # lakiehdotuksen mukaan 'Jumala ja muiden uskon- # o o # # csmaso@uta.fi # tojen vastaavat olennot eivät tarvitse rikos- # -v- # ################## lain tarkoittamaa suojelua'." ######### Soikkelin elokuva-arkisto