====================================================================== Lyhyesti: "Kolja" on leffavuoden symppis ja eurooppalaisen elokuvan parhaimmistoa. Järisyttävän luontevasti liikuttaviin kohtauksiin kykenevä 'yllätysisä'-leffa on myös sopuisa poliittinen tarina, jonka nationalistiset sävyt on häivytetty pieniin symboleihin. Suositellaan perhe- ja viettelytarinoiden ystäville. ====================================================================== Tsekkiohjaaja Jan Sverák on nuoresta iästään (32) huolimatta tehnyt jo kaksi kassa- ja arvostelumenestystä oman maansa teattereihin. Elokuvat "Akkumulaattori" (1994) ja "Kolja" (1996) on huomattu myös lännessä. Vuonna 1996 "Kolja" oli ehdokkaana parhaan eurooppalaisen elokuvan Felix-palkinnolle, sai samana vuonna Venetsian festivaalien kunniamaininnan, ja ansaitsi suurimman (ja yllättävimmän) tunnustuksen parhaan ulkomaisen leffan Oscarissa. "Koljan" uskoisi kolahtavan erityisen hyvin suomalaiseenkin yleisöön, sillä elokuva käsittelee kansakunnan traumaattisia suhteita venäläisyyteen, mutta tekee sen äärimmäisen ihmisläheisellä tasolla ja hyväntahtoisen (jopa pan- slavistisen humanismin läpi) tutkiskelevasti. Olisiko näin hyvänsuopa elokuva venäläisestä "ekspansiosta" mahdollinen Suomessa? Tuskinpa, ja kuitenkin tsekeillä on venäläisiä kohtaan hampaankolossa yhtä paljon kuin suomalaisilla. Ja "Kolja" todentotta on sydämet valloittava elokuva. Sen henkilökohtaisuus alkaa jo siitä, että Jan Sverák ohjaa sen pääosassa omaa isäänsä, Zdenek Sverákia, kokenutta näyttelijää, joka esittää rauhallisesti harmaantunutta casanovaa. Vaikka casanovamainen sankaruus tuntuu Milan Kunderaansa lukeneista tsekkien päähänpinttymältä, ei pääosan ikääntyvä muusikko, herra Louka, ole lainkaan simppeli hahmo, vaan monenkirjava oman kulttuurinsa edustaja, vanhan ja uuden maailman leikkauskohtaan osuva individualisti, jonka henkilökohtaisesta elämästä politiikka on ollut määrätietoisesti suljettu. "Kolja" sijoittuu ratkaisevaan tilanteeseen sekä Tsekinmaan että päähenkilönsä historiassa. Eletään 1980-lukua hieman ennen Itäblokin maiden vapautumista. Vastarintaa edustavana poliittisena sankarina päähenkilö Louka on tahtomattaan, kunnes hän yllättää itsensä: hän onkin epäitsekkäämpi ja solidaarisempi kuin on tiennyt. "Yllätysisä"-leffat ovat nopeasti muodostuneet ihan omaksi lajityypikseen, jonka taisi aloittaa ranskalainen "Kolme miestä ja käärö" (Trois hommes et un couffin (1985)), mutta jonka sittemmin jenkit lanseerasivat käyttöönsä lukuisin versioin - niistä viimeisimmät viidakkoversiot pyörivät juuri teattereissa. "Kolja" on tarinaltaan psykologisempi, mutta myös elokuvakerronnaltaan pohditumpi: muutamat kohtaukset ovat niin pliisuja asetelmallisuudessaan, että oksentaisi konvehteja, jolleivät leffat henkilöt olisi jo niin ottaneet omakseen, että heidän elämänsä onkin muuttuvan Euroopan kaunein satu, allegoria jostain mitä tapahtuu lehtiotsikoiden takana ja yläpuolella. Koljaa esittävä Andrej Chalimon on lapsinäyttelijänä lahjakkuus, josta Hollywood maksaisi painonsa kultaa. Hän on "ekspansiona" kaikkea sitä, minkä ei pitänyt kuulua naistenmiehenä menestyvän Loukan elämään ja joka siten uhkaa häntä, mutta lopulta - kuten aina näissä "yllätysisä"-filkoissa - hän on valmis kamppailemaan saadakseen jatkaa lapsen yksinhuoltajana. Filkan loppuhuipennus on yllättävä enintään siinä, miten ehdoton se on leffakatsojan tuntemuksia kohtaan: elämän on jatkuttava siitä mihin politiikka on sen pysäyttänyt. Juuri loppukohtauksensa ansiosta "Kolja" kasvaa tärkeäksi allegoriaksi maailman muuttuvuudesta. Juuri tänä viikonloppuna itäsaksalainen automalli Trabant täytti 40 vuotta. Trabantin katkussa tiivistyy jotain siitä hassusta nostalgiasta, jota itäblokin historia jo nyt herättää - tällaisten vapautumiskertomusten kautta. -- ##################### "Silloin... meille syntyy orkideanhiljaisia tyttäriä, M.G. Soikkeli tytönkauniita poikia; heidän pitkät elinikänsä ovat csmaso@uta.fi tulvillaan väkeviä elämyksiä ja he kuulevat hämmen- ##################### tyneissä sydämissään kuolleitten puhuvan." *Bezian* Soikkelin elokuva-arkisto