============================================================= Lyhyesti: "Konttorirotat" on 'silleen jättämisen' alkeet IT- väelle, kundien väliaikaviihdettä X/Y-sukupolvien kuiluun jääneistä tuntipalkkaohjelmoijista; tähän verraten "Dilbert" on avointa kapinaa. Paljon löysää kehittelyä ja liian tutusti hassuja friikkejä; Mike Judgen vitsirytmi on ennakoitavissa. ============================================================= On masentavaa katsoa elokuvaa, jossa muuten on tiukka asenne valmiiksi pakotettua työmaailmaa vastaan, mutta jossa parhaat vitsit sitten selitetään tyhmälle katsojalle: tällä tavalla nämä elämästä vieraantuneet ohjelmoijat ovat tässä kohtaa friikkejä. Siis valmiiksi pakotettua on se huumorikin, jolla konttorimaailmasta voi puhua? Puuttuvat vain valmiit naurut taustalta, mutta kyllä nekin näihin tv- sarja-tyyppisiin leffohin tulevat, muutaman vuoden sisällä. "Konttorirotat" ("Office space", 1999) onkin parhaimmillaan niissä kohdissa, joissa tärkeintä ei ole miten tietyt hahmot reagoivat konttorin epätasa-arvoon, vaan joissa näytetään millaisilla toistuvilla rituaaleilla valkokaulusväelle osoitetaan duunihierarkiaan kuuluva paikka. Jos lakkaa pelkäämästä rituaaleja ja niiden tuomaa nöyryytystä, voi alkaa elämään kurjassakin työssä. Tätä riemusanomaa vaan ei elokuvassa viedä kymmentä minuuttia pidemmälle. Päinvastoin, amerikkalaiseen tapaan poikamainen vapautuminen palkitaan menestyksellä ja käsitelläänkin menestystä. Siihen seisahtaa leffan puhti. Latteinta "Konttorirotissa" on vaatekaapista repäisty päänäyttelijä, Ron Livingston, joka on imelä hahmo jopa nörtiksi. Sivuosissa on sentään niin vahvoja hahmoja, että heidän takiaan leffaa voi suositella etenkin konsuttimagian uhriksi joutuneille. Tämän tarinan konsultit Bob & Bob samoin kuin sinkkumuki kourassaan vaelteleva henkilöstöjohtaja ovat juuri niin toiselta planeetalta kuin ammattien karikatyyriin sopii. Jennifer "Frendit" Aniston tekee pirtsakan vierailun nörtin unelmana päästä treffeille ihan oikean duunaritytön kanssa, mutta "Konttorirotat" on kuitenkin varma poikaleffa, joten ei siinä mitään parisuhteen kaltaista asiaa voida käsitellä deittiongelmia pidemmälle. Pienen budjetin norkoiluelokuva "Tiskirotat" joka kertoi duunari- ja palkkaluokkaa alemmista yrittäjistä, kertoi X- sukupolven umpikujan jo ennen kuin he joutuivat nerokkuutensa uhreiksi. Tiski- ja konttorirottien näkemyksellisyyttä voi verrata vaikkapa Douglas Couplandin "Tuntematon sukupolvi"-klassikkoon nähden: miten terävän kuvan leffat antavat 'slackereiden' sukupolvesta. Esimerkiksi "vähemmyyden" nörttifilosofia (=ihminen pääsee sopuun itsensä kanssa kun ei odota niin paljoa materiaalista vaurautta), jota Coupland käsittelee pelkästään ironisesti, on tässä elokuvassa kaikkien elämänoppien lopputulos. Niin lepsun amerikkalainen on sen ote, etenkin verrattuna ohjaaja Judgen luomiin Beavis ja Butthead -komiikkaan. Elokuvansa kirjoittanut ja ohjannut Mike Judge käsittelee X- sukupolven konttorirottia sellaisina karikatyyreinä kuin ne olisivat edelleenkin animaation ainesta. Siksi komiikka koostuu palasista ja tunnelma pompahtaa miten sattuu; tiheimmät hetket syntyvät musiikkivideon tapaan tehdyistä "toiminta"kohtauksista, siis nörttiactionin tyylitietoisesta kuvauksesta. Vain niiden kahden kohtauksen ansiosta tämä leffa kelpaa samalle hyllylle kuin Couplandin kirjat. -- M.G. Soikkeli Videolta 30.5.2000 Soikkelin elokuva-arkisto