"Kuka pelkää pimeää" (In the Cut, 2003) on viimeisin Jane Campion -filmi ja sen oletetun katsojakunnan kielellä ja vähän kokeneemman leffankuluttajan näkökulmasta ilmaistuna "ihan hirveää paskaa". Mitenkään muuten ei tällaista slasher-sarjamurha- taideporno -pläjäystä voi luonnehtia. En ymmärrä mitä Campionille tapahtui "Pianon" (1993) ja "Holy Smoken" (1999) välissä, muuta kuin keski-iän kriisi ja raha - ja tietysti "Naisen muotokuva" (1996), joka oli ilmeisesti yritys laventaa naiselokuvien Campion-konvehtuuraa. Tämä Campionin uusin filkka on tasan sitä mitä pornomarkkinat tällä hetkellä tarvitsevat, naisohjaajan krediitillä raiskaus- ja väkivaltafantasioitaan vähättelevää ja hieman taiteellisemmaksi erottautuvaa aikuispornoa. Lähikuvat fellaatiosta ja tähtinäyttelijöiden kokovartalokuvat täytteenä mitä tavanomaisimpaan juoneen ja idioottimaisimpaan dialogiin (mitä suomennos vain vahvistaa, leffan järjettömästä nimestä alkaen) ovat ällistyttävä yhdistelmä, kun filmin KUVAtapa on uskomattoman kaunista ja harkittua. Kuvauksessa ja kohtausten kuvista rakentelussa ei kyllä kaikki asetu kohdalleen juonen kanssa, esimerkiksi ne amerikanlippuihin tehdyt leikkaukset tuntuivat jäänteiltä käsikirjoituksesta, joka tämän tarinan pohjalla on ehkä joskus ollut mutta hukattu. Kiistattomasti tämä elokuva kuitenkin osoittaa, että viisikymmenvuotisjuhlaansa tänä vuonna viettävällä Campionilla on edelleen silmää nais- näyttelijöiden ohjaamiseen ja edelleen myös eroottisten filmien vaatimaa tunneälyä, mutta siihen miksi hän tuhlaa näitä lahjojaan sellaiseen pohjanoteeraukseen ja niin sovinistiseen ja jopa rasistiseen filkkaan kuin tämä "Kuka pelkää pimeää" - SIIHEN ei löydy vastausta sellaisista mestaritöistä kuin "Piano" (1993) tai "Enkelin kosketus" (1993). Aivan kuin Ameriikan markkinoille ranskalaisella rahalla (jos ei taloudellisesti niin ainakin vertauskuvallisesti) tehty elokuva olisi niin ironinen lähtökohdaltaan, että kukaan leffan tekemiseen osallistuneista ei enää tajuaisi, milloin tyyli muuttuu tylsäksi parodiaksi soveltamastaan lajityypistä? Ei tämä ole ainoa elokuva, joka juuri kauhufilmin aineksia lainatessaan hukkaa kaiken mikä siinä on ollut omaa ja muuttuu tahattoman koomiseksi. "Identity"-elokuva taisi olla viimeisin, jonka arvosteluista välittyi samanlainen ällistys: mitä helvettiä, tarjotaanko meille teinikauhua taidefilkan näköisessä kuoressa? Meg Ryan naispääosassa on vakuuttava niin kauan kun hänen ei tarvitse esittää estollista tai estotonta. Hänen huorasisartaan elokuvassa mallaava Jennifer Jason Leigh varastaa kohtaukset sekä näyttelijänä että naisena mennen tullen, joten onneksi (?) häntä ei ole tuhlattu tämän pornojutun päätähdeksi, sillä tämä filmi ei ole kunniaksi kenellekään tekijöistään. Ja kuten arvata saattaa, ainoa näyttelijätyöstä syntyvä jännite on tässä filkassa toisaalta naisten välillä ja toisaalta miesten välillä; edellinen tuntuu elokuvan viidellä ensimmäisellä minuutilla ihan elämänmakuiselta ja jälkimmäinen huvittavalta hidalgoparodialta. Mutta ei kai viisikymppisestä, loistavan uran tehneestä Campionista voi sanoa että hän etsii itseään tai näkemystään tällaisilla tusinaviiltelyfilmeillä? Jostain syystä jopa naispuoliset kriitikot ovat kuitenkin olleet näkevinään tässä elokuvassa tarkoituksenmukaisen "tyyliharjoitelman". Esimerkiksi Tanja Sihvosen arvostelussa väitetään, että elokuva ottaisi "omalla tavallaan rajustikin kantaa seksuaalisuuteen ja seksin esittämiseen liittyviin kysymyksiin käsitellessään esimerkiksi sekä pinta- että syvätasolla sitä, "mitä nainen haluaa"." Jaaha? Ja filmit kuten "Pane mua" tai Catherine Breillat'n taidepornopätkät ovat eurooppalaisen emansipaation helmiä? Minusta pikemminkin tuntuu, että Campionin käyttäminen pornoslasherin ohjaajana on onnistunut tasan tuotannollisissa tavoitteissaan, eikä muussa, kun naispuolisetkin kriitikot saadaan kuvittelemaan pinta- ja syvätason "kysymyksiä" elokuvasta, jonka käsitys sukupuolesta ja seksistä on yhtä pintapohdittu kuin Meg Ryan maineikas orgasmi-imitaatio "Kun Harry tapasi Sallyn" -elokuvassa (1989). Olen ihmeissäni mutta en loputtomiin huijattavissa. -- M.G. Soikkeli Videolta 5.11.2004 Soikkelin elokuva-arkisto