=================================================================== Lyhyesti: "Kun mies löytää naisen" on keskinkertaista melodraamaa helpoimmasta henkilökohtaisesta ongelmasta eli siitä suurimmasta parisuhteesta, ihmisestä ja pullosta. Tarkoitus on löytää jotain erikoista käsitellessä juoppoa naista ja tämän taistelua miehen, perheen ja addiktion kanssa, mutta tulos on jotakuinkin niin pliisu kuin mainoksista ja tolloista näyttelijävalinnoista voi päätellä. =================================================================== Enpä muista nähneeni yhtäkään jenkkileffaa jossa alkoholismia olisi käsitelty siinä määrin realistisesti, että räkäisen arjen lisäksi olisi auennut kytkentöjä yhteiskuntaan. Hollywood käsittelee niin mielellään yhteiskunnallisetkin ongelmat joihinkin pahiksiin perso- noiden, ettei kellekään vaan jäisi paha maku ettei ympäröivä yhteisö toimikaan hyvin. Jep, jenkkileffa on toki muutakin kuin hollywood- moraalin saippuaoopperat, mutta siltikään en muista kuin "Kuka pelkää Virginia Woolfia?" mitä tulee onnistuneisiin alkoholismin kuvauksiin. Sitäkin vaikeampi on löytää onnistunutta kuvausta naisen alkoholismista, verrattuna em. leffaan, jossa Elizabeth Taylorin suoritus on siksi räväkkää luokkaa että kippis suomalaistenkin, alan eksperttien puolesta. Suomessahan alkoholismin kuvaus on yksi keskeisimpiä draamallisia aiheita alkaen Canthin "Työmiehen vaimosta" ja olisi loputon kamppailu yrittää sopia mikä suomalaista leffoista on parhaiten kuvannut pullon pitkää suudelmaa. Kirjallisuuden puolelta oma suosikkini on Leo Lindstenin "Istuja pitkän illan": karu, rehellinen ja itseanalyyttinen. "Kun mies löytää naisen" ("When a man loves a woman") olisi siis oikealta nimeltään "Kun nainen löytää pullon". Yksi ja ainoa leffan hyviä ratkaisuja on ettei siinä selvitetä mistä kotirouvan juopottelu saa alkunsa. Hänellä on siihen geneettinen taipumus ja kotitausta, selitetään, mutta periaatteessa kaikki pitäisi olla erinomaisesti omassa kodissa; katsoja saa vain aavistuksia siitä miksi jane juo. Kaikki muu mokataankin, niin tarinassa kuin sen kerronnassa. "Kun mies löytää naisen" sulkee melodraaman tapaan aiheensa niin täydellisesti perheen ja pienyhteisön sisälle että melodraaman elkein stoorista pitäisi saada paljonkin irti. Vaan ei. Kaikki on saippuaksi valmiina, jopa yleisö eli paljon tyhjää, yksi mies, yhdeksän naista ja mikko alatalo. Mutta edes puhtaasti kuvakerronnalliset temput eivät imaise. Leffa nimittäin _yrittää_ olla pelkkää draamaa, olla kriittinen tarkastelu siitä miten aviomies painiskelee ongelman kanssa. Leffan väitteet ovat konservatiivi- sinta lällyilyä ja siitä filmin omituinen alkuperäisnimi: when a man (really) loves a woman niin mitään hätää ei ole vaan nainen tietää mihin voi tukeutua addiktionsa keskeltä; miehellä on yhä valta ja ratkaisun oikeus perheessä ja naisen ongelma onkin ehkä vain se ettei hän tiedosta ja usko näin olevan kun isä on kaiken aikaa duunimatkalla. Vaikkei nimibiisi soikaan (onneksi) mukana filmissä, on sen musatausta rasittavan osoittelevaa hempeydessään, mukaanlukien Zbigniew Preisnerin sokerit. Näyttelijävalinnoilla olisi jotain voitu ehkä saada syvenne- tyksikin, mutta tuskaisan aiheen kevennykseksi on musan tapaan valittu helpointa leffamateriaalia, Meg Ryan ja Andy Garcia, jotka eivät yhtään sovi tällaiseen aiheeseen. Meg Ryan näyttelee juopunutta kotiäitiä kuin harrastajateatterin kuustoistakesäinen (vaikka siltä hän, huokaus, useim- miten näyttää muutenkin) ja Andy Garcia seisoo taisteluvalmiudessa oman olohuoneensa matolla, ole siinä sitten kotonasi pikku tyttärien kanssa... "Rakkaus joka ei päästä, hävittää", sanoo filosofi. Sitä totuutta tämä leffa ei suostu uskomaan senttiäkään. Siinä loppuu elokuvan elämisen maku. -- ############# "Mittaukset osoittivat, että etenkin painavat naaraat keräsivät M.G.Soikkeli kosijoita.Sama ilmiö on todettu aiemmin esimerkiksi äyriäisillä csmaso@uta.fi ja kärsäkkäillä. Miksi suosia suurta naarasta? Havaintojen mu- ############# kaan hyvin syönyt vaimo harvemmin tappaa puolisonsa." Soikkelin elokuva-arkisto