Kuningatar soturi ================= "Warrior Queen" (aka "Boudica", 2003) ei ole hyvä elokuvataiteena, ei edes sen viihteellisenä kylkiäisenä, mutta mielenkiintoinen yllätys historiaa ja myyttejä sekoittavien miekkaleffojen joukossa: "Very good, very bad at the same time", tiivistää IMDb:n katsojakommentti. Joskus se riittää. Elokuvan sankaritar juttelee välillä suoraan kameralle, ja muutenkin henkilöitä lähestytään modernin ajan näkökulmaa tai brittiläistä ironiantajua säästelemättä. Nykyaikaa koskettavat allegoriat vain lisäävät tarinan voimaa, esimerkiksi lapset jotka hyökkäilevät valloittaja-armeijan joukkojen kimppuun tuovat vaivatta mieleen Pohjois-Irlannin tilanteen. Miekkaleffojen perinteelle nämä kohtaukset näyttävät hölmöinä ja alituotettuina parodioina, aivan kuin "Braveheart" ja robinhood-sarjat olisivat lasten perinnettä ja sellaisina kommentoitavissa. Eikä tämä typerästi suomennettu "Kuningatar soturi" ole edes yhtään pitkitetty, 99 minuutissa uuden sukupolven nousu, kukoistus ja tuho. Palatsikohtaukset ovat teatraalisia, eivät jenkkitapaan spektaakkelia, ja henkilöhahmot ovat persoonallisia. Kun keisari Claudius könkkää tapaamaan kelttiläisiä, katsoja on vähintään yhtä hämmästynyt tästä änkyttävästä, mietteliäästä hahmosta kuin keltitkin. Jopa nuoresta keisari Nerosta on saatu hulluudessaan riittävä hahmo, joskin nämä palatsiosuudet elokuvasta on katkottu minimiin ja jätetty juonen osalta tylysti kesken. Raakuuksiensa puolesta tämä filmi joutaisi olemaan K-18. Taisteluista väsyneen kelttipäällikön ja barbaarikunngattaren vastapainoksi roomalaiset ovat kiinnostuneet puhumaan rauhanprosessista, hallintokustannuksista ja "lukuisiin Rooman hankkeisiin osallistuvista vierastyöläisistä". Miekkaa ja mania, tarjoaa imperiumi; insestiä ja sissisotaa vastaavat ei-niin-kiltit lapsikeltit. Jokainen kohtaus tässä filmissä on kiinnostavampi kuin dollaritarkasti lasketut tilanteet "Kuningas Arthur" - elokuvassa. Lisäksi mukana on pari oikeasti kiinnostavaa näyttelijäntyötä, ne kyllä siellä roomalaisten puolella: Jack Shepherd keisari Claudiuksena ja Michael Feast viisaana kenraalina. Vakavat ja hurjat naishahmotkin ovat jotain uutta, kun ne eivät ole kuitenkaan ihan pelkkää Xena-viihdettä. Kuningatar Boudica näyttää täti-ikään ehtineeltä peppipitkätossulta, mutta on oikeastaan se vakuuttavin kelttihurjimus; nelikymppinen Alex Kingston voi olla kasvoiltaan ja energialtaan tuttu ainakin Suomessakin nähdystä "Moll Flanders" -tv-sarjasta (1996). Ja se että lapsetkin ovat mukana sodassa, sitä ei mikään jenkkituotanto kestäisi edes paperilla. Kuitenkin ne osuudet, olivatpa miten kömpelöitä tahansa, osuvat riittävän hyvin yksiin nykypäivän uutisnäyttämöiden kanssa. Ehkä laskelmoidunkin hyvin. Ainahan se miellyttää keskiluokkaista katsojaa että likaiset ja rumat duunarit voittavat siististi varustetut keskusvallan voimat. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt, vaiko koskana, miekkaleffaa jota katsoo hämmästyneenä: mitähän seuraavaksi?!? Ja kuitenkin enimmäkseen kiinnostuneena. Ensimmäinen puoliaika tätä filmiä on kuitenkin kiinnostavampi, kuvatessaan valtajuonitteluita ja molempien hallitsijaperheiden (Rooma ja keltit) sisäisiä suhteista. Kasvavatko barbaarit perheistä vai hallintotavasta? Ja juuri kun uskoo päässeensä perille tämän filmin laadusta ja intensiteetistä, niin - viidenkymmenen minuutin kohdalla mukaan tulee magia. Mitä ihmettä! Mutta näin sujuvastihan ne ihmeet tulivat mukaan tarinaan myös Hollywoodin raamatullisissa spektaakkeleissa. Selvästi historian soveltamisessa tarinoiksi ratkaiseva kynnys on ollut kristinuskon ja Rooman imperiumin yhteen kirjoitetusta historianjuonesta luopuminen. Nyt "reunasivilisaatiot" alkavat kiinnostaa enemmän kuin JUONELTAAN myyttiseen asemaan noussut uskonnon, vallan ja historian yhteenpunottu jokapojanhistoria. Enää sitä ei tarvitse toistaa saadakseen tarinalleen historian myyttistä auraa. "Warqueenin" lajihöpridisyys on ennen kaikkea herooisen fantasian harrastajalle kiinnostava alusta loppuun, kiinnostavampi kuin mikään vanhojen spektaakkelien kierrätys mahtipontisen sivilisaatiosodan kuvittelemiseksi. Ei tämä ole lähimainkaan yhtä kiinnostava kuin "Braveheart" tai TSH- filmien valtakuntakohtaukset, mutta lupaus, että jotain monitasoisempaakin voisi vielä tulla näistä myytein sotketuista historiakuvauksista, jotain .. mikä kirjoittaisi historian uusiksi muutenkin kuin palatsien ja perheiden sisällä. -- M.G. Soikkeli DVD:ltä 27.11.2005 Soikkelin elokuva-arkisto