KYLÄ ==== Jos tunsi itsensä huijatuksi "Blair Witch Projectin" kanssa niin "Kylä" (2004) saattaa jättää yhtä hämmästyneeksi siitä, voiko syksyisessä pusikossa tihentyä kauhuleffan aineksia. "Kylä" pitää katsojaa pilkkanaan, siirtää yössä ja yhteisön hysteriassa tiivistetyn kauhun pusikkoon ja testaa, miten pitkälle katsoja on valmis samastumaan sokean päähenkilön kokemaan pelkoon. Äänillä ei kuitenkaan pelata niin paljon kuin (positiivisesti) pelätä voisi. Ääniraidan riivitty arvopärt-romantiikka ei tuo tunnelmiin mitään uutta ja painokasta. Muuten vekkulia katsojan kiusaamista. "Kylässä" on kaksi kaunista käännettä, joista toinen laventaa juonta ja toinen katsojan ymmärrystä tapahtuneelle, mutta mitään lähellekään niin kutkuttavaa ei ole luvassa kuin M. Night Shyamalanin "Kuudes aisti" tai mitään niin omaperäistä kuin - edelleenkin saman ohjaajan - "Unbreakble". Jopa Shyamalanin "Signs" oli kiinnostavampi vertauskuva amerikkalaisesta yhteiskunnasta kuin "Kylä", vaikka jälkimmäiselle sellaista tehtävää joku (HS:n) kriitikko yritti asetella, luultavasti van Trierin "Dogvillen" innoittamana. Niin kuin jokainen ei-amerikkalainen ohjaaja väistämättä visioisi koko amerikkalaista yhteiskuntaa sijoittaessaan eristäytyneen pienyhteisön jenkkikontekstiin. "Kylä" on kyseenalaisen söötti kummitustarina, jossa pahuus on mielen ja ruumiin sairautta. Sen värit ovat silmiä miellyttävästi murretut eikä siinä ole Mel Gibsonin kaltaista kömpelöä näyttelijää vaatimassa huomiota - William Hurt kylän henkisenä isoveljenä ja Sigourney Weaver sen isosiskona eivät ole niinkään ulkokultaisia kuin yleensä. Ja samoin kuin "Unbreakble" ja "Signs", myös "Kylä" loppuu tasan siihen kun sen yllätykset on loppuunkäytetty. Epäamerikkalainen tarinanrakennus on virkistävää, niin kai tällaisia elokuvia tavataan luonnehtia, mutta kyllä näillä novellin mittaisilla leffoilla pitäisi olla sitten myös puolikkaan pääsylipun hinnoittelu. Scifistin kannattaa jättää tämä leffa väliin erityisesti, koska filmin loppupaljastus on sellainen, että itkettää: scifin puolella tällaisia juonia mahtuu viisitoista tusinaan! -- M.G. Soikkeli Teatterissa 12.9. 2004 Soikkelin elokuva-arkisto