KYLÄ
====

Jos tunsi itsensä huijatuksi "Blair Witch Projectin" kanssa niin 
"Kylä" (2004) saattaa jättää yhtä hämmästyneeksi siitä, voiko 
syksyisessä pusikossa tihentyä kauhuleffan aineksia. "Kylä" pitää 
katsojaa pilkkanaan, siirtää yössä ja yhteisön hysteriassa 
tiivistetyn kauhun pusikkoon ja testaa, miten pitkälle katsoja on 
valmis samastumaan sokean päähenkilön kokemaan pelkoon. 
Äänillä ei kuitenkaan pelata niin paljon kuin (positiivisesti) 
pelätä voisi. Ääniraidan riivitty arvopärt-romantiikka ei tuo 
tunnelmiin mitään uutta ja painokasta. Muuten vekkulia
katsojan kiusaamista.

"Kylässä" on kaksi kaunista käännettä, joista toinen laventaa 
juonta ja toinen katsojan ymmärrystä tapahtuneelle, mutta 
mitään lähellekään niin kutkuttavaa ei ole luvassa kuin M. 
Night Shyamalanin "Kuudes aisti" tai mitään niin omaperäistä 
kuin - edelleenkin saman ohjaajan - "Unbreakble". Jopa 
Shyamalanin "Signs" oli kiinnostavampi vertauskuva 
amerikkalaisesta yhteiskunnasta kuin "Kylä", vaikka 
jälkimmäiselle sellaista tehtävää joku (HS:n) kriitikko yritti 
asetella, luultavasti van Trierin "Dogvillen" innoittamana. Niin 
kuin jokainen ei-amerikkalainen ohjaaja väistämättä visioisi 
koko amerikkalaista yhteiskuntaa sijoittaessaan eristäytyneen 
pienyhteisön jenkkikontekstiin.

"Kylä" on kyseenalaisen söötti kummitustarina, jossa pahuus on 
mielen ja ruumiin sairautta. Sen värit ovat silmiä miellyttävästi 
murretut eikä siinä ole Mel Gibsonin kaltaista kömpelöä 
näyttelijää vaatimassa huomiota - William Hurt kylän henkisenä 
isoveljenä ja Sigourney Weaver sen isosiskona eivät ole 
niinkään ulkokultaisia kuin yleensä. Ja samoin kuin 
"Unbreakble" ja "Signs", myös "Kylä" loppuu tasan siihen kun 
sen yllätykset on loppuunkäytetty. Epäamerikkalainen 
tarinanrakennus on virkistävää, niin kai tällaisia elokuvia 
tavataan luonnehtia, mutta kyllä näillä novellin mittaisilla 
leffoilla pitäisi olla sitten myös puolikkaan pääsylipun 
hinnoittelu.

Scifistin kannattaa jättää tämä leffa väliin erityisesti,
koska filmin loppupaljastus on sellainen, että itkettää:
scifin puolella tällaisia juonia mahtuu viisitoista tusinaan!

--
M.G. Soikkeli
Teatterissa 12.9. 2004


Soikkelin elokuva-arkisto