======================================================== Lyhyesti: "L.A. without a map" on harvinaisen naiivi johdatus Hollywoodin esikartanoon, eikä 'britti Amerikassa' -asetelmasta irtoa komiikkaa eikä ajatusta. Tarinakin on niin hajanainen ettei sitä uskoisi romaaniin pohjaavaksi. ======================================================== "L.A. without a map" (1998) on monitoimivideo: sen voi pistää pyörimään, katsoa sitä 20 minuuttia, ja sitten mennä pesemään pyykkiä tai järjestelemään kirjahyllyä; katsella leffaa aina välillä kun dialogi kuulostaa tiiviimmältä. Ja ehkäpä leffa onkin tehty sellaiselle jenkkiyleisölle, jonka keskittymiskyky kestää vain kymmenisen minuuttia kerrallaan? Tällaisen leffan suurin ongelma kun on siinä, että se on koottu erityisen irrallisista palasista ollakseen raflaava ja nuorekas; isoimmat katkokset paikataan musiikilla, joka svengaa paremmin kuin elokuvan tunnelmat: kuvavirta itsessään ei luo tunnelmaa, ei pysyvyyden vaikutelmaa yhtään mihinkään kohtaan tätä elokuvaa. Konseptiltaan "L.A. without a map" on mitä kehnoimmin sovitettu road movie, mutta ei sentään laiska sellainen, kuten Aki-veljen ohjaamat Leningrad Cowboys -elokuvat. En ole vuosiin odottanut mitään hyvää M. Kaurismäen leffoista ja tämän elokuvan katsominen edes videolta oli sekin pelkkä surkea sattuma, joka valitettavan hyvin vahvisti epäluuloni siitä, miten vähällä ajatustyöllä molemmat Kaurismäät elokuviaan tekevät. Välilä kuvittelee, että sehän olikin Aki K. joka silloin joskus teki ne kaikki onnistuneemmat Kaurismäki-elokuvat, mutta joskus Mika K. on hänkin osannut ohjata sellaisia tunnelmaltaan pohdittuja leffoja kuin "Arvottomat" (1982), "Klaani" (1984) ja "Rosso" (1985), kaikki kolme kuolemattoman tärkeitä 80-luvun suomalaiselle elokuvalle. Nyt niiden tunnelmista on jäljellä vain poikamainen touhotus ja kulttuurien kuviteltu törmäys, kun haudankaivajabritti lähtee Amerikkaan etsimään tapaamaansa näyttelijätärtä. Tunnin mittaisessa L.A.- osuudessa naljaillaan Hollywoodin pintaliidolle, mutta unelmien tehtaasta bongataan myös esikuvallisia staroja, mm. Johnny Depp noteerataan ikään kuin muita autenttisempana tähtenä, samoin ranskalainen Julie Delpy joka esittää sivuroolin Julie-nimisenä tarjoilijana. Aitouden mittari on siis joko monikulttuurisuus tai poikamaisen runollinen asenne naisiin. "L.A. without a map" on tylsempi turistileffa kuin mikään amerikkalaisten itse tekemä parodia Hollywoodista. Se on kuulemma toinen osa Mika Kaurismäen 'boy meets girl' - trilogiassa, luultavasti leppoisin niistä; tämän nähtyään ei jaksa kiinnostua edeltäjästä (realistishakuinen "Condition red", 1995) eikä seuraajasta (surkeat arvostelut saanut road movie "Highway society", 1999). -- M.G. Soikkeli Videolta 25.7.2000 Soikkelin elokuva-arkisto