==============================================================
Lyhyesti: "Lahjakas herra Ripley" on mielenkiintoinen sovitus 
Patricia Highsmithin tunnetusta dekkarista. 1950-luvun Italian 
paikallisväri ja homoromanssin älykäs kuvaus, vahvat näytte-
lijät ja kirjallinen keskittyminen luonteisiin luovat leffalle 
James Ivoryn filmien tunnelman. Huom. Matt Damon -nörttivaara!
==============================================================


"Lahjakas herra Ripley" ("The Talented Mr. Ripley, 1999) on niitä 
elokuvia, joita tulisi kuvailla viinin määritelmin: puolimakea, 
notkea ja hienostunut, mutta heikko jälkimaku. Samalla 
tavalla kuin ohjaaja Anthony Minghellan "Englantilainen 
potilas" myös hänen Ripley-elokuvansa perustuu 
klassikkoromaaniin, Patricia Highsmithin samannimiseen 
teokseen (1955). Kirjaa en ole lukenut, mutta en lainkaan 
ihmettele käsityksiä (esim. kääntäjä J-V Sappinen 
kokoelmassa "Murha ei tunne rajoja"), että Highsmithin tyyli 
kääntyy hankalasti elokuvaksi. Ohjaajalla ja käsikirjoittajalla 
täytyy olla kosketus aikakauden tunnelmaan ja kyky tulkita 
tapausten psykopatologiaa; niin monitulkintaiselta vaikuttaa 
Ripleyn hahmo ja niin miljöölle omistautuneelta Highsmithin 
tyyli.

Koska Minghella on itse käsikirjoittanut elokuvansa, hän on 
onnistunut luomaan loistonkaipuisen Ripleyn ympärille 
tiivistunnelmaisen, jazzinsointuisen ympäristön. Tosin 
vieläkin vaikuttavampi tämä elokuva olisi, jos pääosassa olisi 
aivan joku muu näyttelijä kuin huippulahjaton Matt Damon, 
jonka näytteleminen perustuu hilpeyden ja vakavuuden 
vaihteluun; peloissaan tai hurmioituneena hän on epäsulava 
kuin tonnikala lapsivedessä.

Elokuvan lähtökohtana on se että tilaisuus tekee rikollisen 
muustakin kuin varkaasta. Kun köyhälle opiskelijalle 
tarjoutuu unelmatilaisuus päästä Italiaan maistelemaan 
rikkaiden elämää, hän tarttuu tilaisuuteen kaksin käsin - eikä 
suostu päästämään irti. Nuoriherra Ripleyn lahjakkuus 
perustuu kykyyn näytellä toista ihmistä, ja kaikeksi onneksi 
tämä elokuva on niinkin epäamerikkalainen, ettei 
lahjakkuutta koroteta samanlaiseksi henkilön määrittäväksi 
tekijäksi kuin vaikkapa Matt Damonin rooli "Will Hunting" -
leffassa.

Ripleyn luonnetta kuvaava olennainen repliikki on mielestäni 
hänen tokaisunsa, miten unelmalta koti näyttääkään kun sitä 
katsoo kaukaa. Tom Ripleylle maailma on tasan sitä miltä se 
näyttää, aivan siinä käden ulottuvilla... Ripleyhyn on jotenkin 
sisäänrakennettuna suuri lahjakkuus mutta myös suurten 
tilaisuuksien pakeneminen. Matt Damonin esittämänä jää 
vain enimmäkseen epäselväksi, kuinka oma itsensä tai 
itsevarma huijari Ripley milloinkin on puheissaan. 
Highsmithin kirjasta pitävä voi siis olla hyvinkin pettynyt 
tähän leffatulkintaan; paitsi jos lukee kyseisiä kirjoja juuri 
hienostuneina turistikuvauksina.

Monitulkintaisin aihe elokuvassa on Ripleyn 
homoseksuaalisuus. Yhtäältä miesten välinen rakkaus 
esitetään Ripleyn perusluonteeseen kuuluvaksi, toisaalta 
tapahtumat joihin Ripley ajautuu vahvistavat hänen tarvettaan 
samastua rikkaiden elämään; tarvettaan rakastaa sitä jonka 
kaltaiseksi hän haluaa tulla. On tietysti pateettista, että 
jenkkileffassa homoseksuaalisuus liitetään pelkistäen 
yläluokan ja/tai eurooppalaisten ominaisuuksiin, mutta kyllä 
tämä leffa viittailee myös tyylikkäästi Mann'in/Viscontin 
"Kuolema Venetsiassa" -sommitelmaan (1912/1971); jonkinlaisen 
vedellä jatketun Jean Genet -cocktailin tästä voisi taata 
romanssinkaipuisille.

Muuten näyttelijävalinnat ovat yhtä tarkkoja kuin 
"Englantilaisessa potilaassa". Jude Law'n esittämä Dickie on 
erittäin pätevä amerikkalaisen playboyn hahmo, samoin 
Gwyneth Paltrow yllätti ainakin minut herkkyydellään. 
Kolmas hieno roolityö on Cate Blanchettin esittämä, hieman 
arvoitukseksi jäävä naisystävä Meredith; voidaanhan tulkita 
niinkin, että Ripley alkaa samastua myös Meredithiin. Täten 
elokuvan loppuratkaisun traagisuus saisi aivan toisenlaisen 
ulottuvuuden

"Lahjakas herra Ripley" on siitä harvinainen elokuva, että se 
tuntuu vanhahtavalla tavalla tasaisesti etenevältä 
amerikkalaiselokuvalta, jonka jännitystä kehittelevä keskiosa 
on hieman liian hidas ja sekava ('kuka nyt liittoutuu kenenkin 
kanssa?'). Toisaalta leffan lopetus on avoimuudessaan 
poikkeus amerikkalaisesta draamasta, trilleristä 
puhumattakaan. Heikko jälkimaku tämän leffan kohdalla 
johtuu siis lähinnä kanaalinvedellä pitkitetystä keskiosasta ja 
Damonin roolityöstä. 

Amerikkalaisen leffan kummituksiin kuuluu tietysti 
epämääräinen lupaus, että Ripley-elokuvat saavat jatkoa: 
vuodelle 2000 on luvattu "Mayhem"-nimistä elokuvaa, joka 
perustuisi romaaniin "Kepeät mullat, herra Ripley!" (1985; 
"Ripley Under Ground", 1970).

Muita Patricia Highsmithin tuotantoon perustuvia elokuvia 
IMDb tunnistaa seuraavia:

Talented Mr. Ripley, The (1999) (novel) Rançon du chien, La 
(1996) (TV) (novel) Once You Meet a Stranger (1996) 
(novel) Day of Reckoning, The (1990) (TV) (story) 
... aka Jour du châtiment, Le (1990) (TV) (France) 
Geschichtenerzähler, Der (1990) Stuff of Madness, The 
(1990) (TV) (story) 

Cri du hibou, Le (1987) (novel) 
... aka Cry of the Owl, The (1987) Schrei der Eule, Der 
(1987/I) (TV) (novel The Cry of the Owl) Ediths Tagebuch 
(1986) (novel) 
... aka Edith's Diary (1986) Zwei Gesichter des Januar, Die 
(1985) (novel) Tiefe Wasser (1983) (TV) (story) Eaux 
profondes (1981) (novel) 

Gläserne Zelle, Die (1978) (novel) 
... aka Glass Cell, The (1978) Amerikanische Freund, Der 
(1977) (novel Ripley's Game) 
... aka American Friend, The (1977) (USA)
... aka Ami américain, L' (1977) (France) Dites-lui que je 
l'aime (1977) (novel) 
... aka This Sweet Sickness (1977)

Once You Kiss a Stranger (1969) (uncredited) (novel 
Strangers on a Train) Meurtrier, Le (1963) (novel The 
Blunderer) 
... aka Enough Rope (1963) (UK) (USA)
... aka Im Schatten einer Nacht (1963)
... aka Mörder, Der (1963) (West Germany)
... aka Omicida, L' (1963) (Italy) Plein soleil (1960) (novel 
The Talented Mr Ripley) 
... aka Delitto in pieno sole (1960) (Italy)
... aka Full Sun (1960) (Australia: literal English title)
... aka Lust for Evil (1960)
... aka Purple Noon (1960)

Strangers on a Train (1951) 

--
M.G. Soikkeli
29.2. 2000 Turussa

Soikkelin elokuva-arkisto