"If God were a villain, he would be me" Olisiko tämä elokuva voinut onnistua millään tavoin? En usko - tämä on niitä filkkoja, jotka kaatuvat omaan sokeuteensa jo käsikirjoitusvaiheessa, kyvyttömyteen nähdä millaiselle yleisölle filkkaa ollaan tekemässä. Tehdään se sitten niin laajalle ja epämääräiselle kuluttajamassalle, ettei se taatusti löydä kyllin kuutiopäistä kuluttajaa. Saahan nähdä miten Schwarzenegger kömpii pystyyn tällaisesta tällistä uralleen - Stallone näkyy jo yrittävän seuraavaksi hänen leipäsarallaan eli scifikoviksena ("Demolition man"). Parodia Ison Artun vanhoista rooleista olisi voinut nostaa hänen lihasrobottiutensa uuteen sarjakuvarentoon sfääriin, uusissa leffoissa olisi kenties riittänyt entisten maneerien toisto - _jos_ itseironia olisi onnistunut. Nyt Schwarzeneggerin vanhojen roolien tollous paistatellaan näkyviin ja kyllä se vakuuttaa kun hra Tähti ne hehkunsa watit itse esittelee. "Kairon purppuraruusu" onnistui samanlaisista fiktio kuvittuu todeksi -asetelmista ja jopa hyödyntämään huolitellusti tiettyä melodraaman aluetta saadakseen taitavan sekoituksen tosifiktiota. "Last action hero" on surkea parodia action-leffoista, niin nauruton että herää kysymys voiko action-filkkaa parodioida lainkaan? Well, tietty kyse on katsojan alluusio- herkkyydestä, miten pienet ironian sävyt jaksavat ilahduttaa. Voisi ajatella, että sellainen tappamisbaletti mitä tuo aikamme Näkijä John Woo toteuttaa, on juuri actionfilkan parodiaa, niin onnistunutta että se voi naurattaa ja rakentaa vielä oman esteettisyytensä äärimmilleen viedystä väkivallan kaunistelusta. Silloin milloin se ei pelkästään okseta. Se on sarjakuvan estetiikkaa - ja paljon sen varaan (ja liian surutta) myös "Last action hero" nojaa. Kiusaannuin pitkin leffaa sen nuoren pääosakundin päivänpaisteisuudesta, pikku- vanhasta naaman tunkemisesta päin kameraa - mutta kenties juuri hänenlaisensa hahmo (ja "näyttelijä") tarvittiin täl- laiseen sarjakuvaa ja "todellisuutta" yhdistävään rooliin, ikäänkuin sarjakuvanössöinen, tasan paperinohuinen. Isoin mokaus on hra Schwarzenegger. Hänelle ei olisi pitänyt kirjoittaa yhtäkään repliikkiä, hänen olisi pitänyt olla vain sellainen lihasheros kuin aiemmin ja parodioida hahmoa pelkästään viemällä sen omat piirteet äärimmilleen. Satiiri reaalimaailman Artun ja fiktio-Jack-Slaterin välillä ei toi- minut millään. Ok, filkassa on muutamat kuvakomeat hetkensä, joista 90 % on jo nähnyt trailereissa, muutamat taiten tehdyt sivuroolit pahiksissa. Ja onhan se mielenkiintoista todistaa miten sokea Hollywood on omalle lajilleen - tai olkaamme rehellisiä: miten sokea se _haluaa_ olla, miten rahastaa myös itseiro- nialla ja miten varovaista ironian silloin täytyy olla. Mutta kun todistamiseen tarvitaan pääsylippufyrkkansa antamista niin sopii kysyä eikö kyse ole enemmän itse- petoksesta kuin kuluttajapetoksesta: mitä kummaa oikein kuvittelin näkeväni vakiefektien lisäksi? -- <> "Penrosen mallissa oletettiin <> M.G. <> käytännön syistä <> csmaso Soikkeli <> että avaruus oli <> @uta.fi <> ääretön" <> Soikkelin elokuva-arkisto