======================================================================== Lyhyesti: "Levottomat sielut" on söpöilevä kertomus urheasta WASP- opettajasta värillisten ongelmaoppilaiden kielenmaikkana. Oppilaat ovat ehkä aidommin katukansan oloisia kuin tällaisissa kuvauksissa yleensä, mutta Michelle Pfeiffer sitäkin siloisempi valinta karatella & runoudella katu-uskottavuutta hankkivaksi maikaksi. Särmätöntä. ======================================================================== "It can be more difficult to portray a real person because one feels a certain responsibility to that individual", tuumii Michelle Pfeiffer hahmostaan pressiläpyskässä. Pfeiffer tekeekin erilaisen, realistisemman roolityön kuin häneltä on totuttu näkemään ja pärjää siinä ihan hyvin. Silti sopii kysyä miten tiukka tämän leffan tunnelma olisi ollut, jos opettajattaren rooliin olisi pistetty vaikkapa joku lujemman ja kokeneemman oloinen näyttelijä. Nyt luokan kovimpien kundien rauhoittaminen selittyy liikaakin opettajattaren naisellisella karismalla; mene tiedä vaikka näin olisi käynyt tosielämässäkin, mutta Pfeifferin näköinen neiti häirikköjen opettajana on jo kaunotar ja peto -tyyppistä fantasiaa. Oppilaiden esittäjissä on sekä ammattinäyttelijöitä että harrastajia. Yhdistelmä toimii harvinaisen hyvin, koska tarina pysyttelee luokan, koulun ja keskustan WASP-tutun maailman kehyksissä, ikäänkuin näyttämöllä, jossa erilaisista taustoista tulevat henkilöhahmot saavatkin esiintyä rinnakkain. Ongelmalähiöistä tulevien kotiseutu jätetään enimmäkseen kuvauksen ulkopuolelle, eikä muuta sosiaalista ongelmaa käsitellä suoranaisesti kuin sitä kuinka opettaja voi pärjätä mitättömällä koulubudjetilla, kehnolla palkalla (24.700 $ vuodessa, ei mitään orjatyötä kumminkaan) ja niukalla motivaatiolla byrokraattisen opetussuunnitelman ja kouluhallinnon kanssa. Elokuvassa on elämän makua sikäli, että se perustuu tositarinaan, LouAnne Johnsonin kirjaamiin kokemuksiin, ja näyttää miten opettajan kaksinaisesta roolista voi selvitä kaksinkertaisella roolipelillä: yksi tapa esiintyä ylös byrokratialle, toinen tapa pärjätä oppilaiden kanssa ja saada ne oppimaan edes jotain, se tapa talon pitää tai ainakin viidakon poissa luokasta. Tarina on todentuntuinen siksikin, että jokainen wasp-opettajan lähestyminen alemman sosiaaliluokan suljettuun elämänpiiriin ratkaisee vanhoja ongelmia ja tuottaa uusia. Ylhäältä tuleva tuki tuo aina myötään uutta eriarvoisuutta. Sen sijaan kohtaukset, joissa ex- mariini opettajatar voittaa oppilaiden kiinnostuksen karateopilla tai innostamalla nämä runouteen, on pureksittu valmiiksi jo tämän opettaja&ongelmaluokka -genren puitteissa. Ei auta, vaikka kohtaukset kuinka perustuisivat elävän elämän tapauksille, kun ne tulevat liian kohdallaan, liian oikealla ajallaan: juuri tällä kohtaa stooria opettajan tuleekin päästä seuraavaan vaiheeseen oppilaidensa arvoasteikolla. Värilliset skidit ottavat Pfeifferin vastaan vähillä meteleillä kuin valkoisen jumalattaren. Kyllä tukee ikävä ja kiire nähdä seuraava Spike Lee -filmi tällaisen söpöstelyn sijaan. Katu-uskottavinta tässä elokuvassa on sen musiikki, mutta sekin pääsee voimiinsa ja oikeuksiinsa vain leffan alussa ja lopussa. Ohjaajaksi on valittu John Smith - voisiko neutraalimmalta kuulostavaa välinettä valita, kun Hollywood Pictures (c) haluaa tehdä poliittisesti korrektin kuvauksen koulumaailman ongelmista? Herra Smithillä on toki krediiteissään palkittu (tv-tuttu) "St. Vincentin pojat" mutta samanlaista, ahdistuneen kollektiivin kuvauksen dokumenttivoimaa hän ei ole saanut tähän kalifornialaisen high schoolin rap-interiööriin. "Levottomat sielut" on yhtä epäonnistunut, ylhäältä alaspäin leperrelty ongelmanuorten kuvaus kuin taannoinen Sean Penn -räpellys "Colours", joka sekin olevinaan haeskeli kansan syviä ääniä. Mielenkiintoista kyllä, tuottajaporukka vartavasten halusi vaatettaa ongelmanuorensa hillityin värein, kunnes opettajattaren voitettua luokkasodan kaikki alkavat pukeutuakin valoisammin. Ergo: Michelle Pfeifferin läsnäolo tekee rotsista makeemman, piposta stydemmän. Revipä siitä katu-uskottavuutta! -- ##################### "I've seen a rodeo, a three-headed man, M.G. Soikkeli and a duck fart underwater, but this csmaso@uta.fi is the craziest thing I ever did see. ##################### This changes all the rules." Soikkelin elokuva-arkisto