Matkalla Idahoon - matkalla Id-ahoon
================

Vaikka olisi pitänyt "Drugstore Cowboysta" saattaa
tämä Idaho-leffa tökkiä raskaasti vastaan. "My own
private Idahossa" on paljon samaa fiilistä ja ren-
toutta, mutta myös sellaisia ohjaaja van Santin
"omia" juttuja, jotka ovat huvittavia seurata vain
sujuvassa oikullisuudessaan, majesteettisessa oma-
laatuisuudessaan; miksi ihmeessä Shakespeare ja 
Falstaff pitää sotkea mukaan tarinaan? Koska van Sant
haluaa kertoa homoyhteisön klassisista asetelmista.

Jos yrittää yhtäältä seurata tarinaa ja River
Phoenixin muuttumista Matkalla - sillä hidas ja
syvämietteinen road moviehan tämä on, kehityksen
kaarta - ja samalla pitää silmällä mihin kaikkeen
homososiaaliseen stereotypologiaan van Sant viittaa,
filkka tulee vielä raskaammaksi kuin se kuvien hitau-
dessa muuten on. Filmiä keventämään Keanu Reeves ja Phoenix 
ovat varmasti mitä oikeimmat henkilöt arkisimmiksi mahdol-
lisiksi rattopojiksi, linkkeinä heteromaailman ja
homomaailman välillä: Reevesin rikas rattopoikahahmo
mukavalla tripillä homomaailman puolelle, Phoenix
sinne unohdettuna (/äidin hylkämäänä).

Kai pitäisi samantien varoittaa, että "Matkalla Idahoon"
on yhtä vähän perinteinen homoleffa kuin road-leffa;
se ylipäänsä muistuttaa hyvin vähän muita jenkkileffoja,
mukaanlukien kaikki avantgardistisemman leffan klassikot.
Vasta kun tarina horjahtaa Italiaan (eikä tämä tieto spoilaa
taatusti keltään mitään) tulee mieleen toinen hengenheimolainen,
Bertolucci, tosin vain leffojen sisällön osalta, eritoten
tietysti "Kuun".

"Matkalla Idahoon" on muutamin paikoin niin hauska ja/tai
ällistyttävä tyylialjin valinnassa, että niiden kohtausten
takia leffan hitaammat osuudet jaksaa oikein hyvin sinnitellä.
Ja todella mielenkiintoista on nähdä millaisiin leffoihin
van Sant päätyy sitten kun hän jatkaa toistamasta samaa
(ties kuinka henk.koht.?) tarinaa epämääräisestä juurien
etsinnästä.

--
mg "Ein Freud! ein Jung! ein Reich!" soikkeli

Soikkelin elokuva-arkisto