=============================================== Lyhyesti: "Matrix" on sarjakuvatapainen pyssy- leffa, pitkiä takkeja ja jenkkiparanoiaa. Kooste on naamioitu kyberpunk-elokuvaksi, mutta hyvistä ideoista huolimatta scifi-sävyt ovat enimmäkseen kromosomaa, efektipöpöt hötöjä johtokimppuja. Keanu Reeves heiluu kyberajan karatekidinä. =============================================== Juuri ennen elokuviin lähtöä luin scifi- postilistalta hypetystä uudesta "Pimeä uhka"- leffasta, ja koko viihdescifi alkoi tympiä. Miksi valita kahdesta pahasta edes pienempi? Vain koska "Matrixista" (1999) nähty traileri ja luetut jutut viittasivat siihen, että kyseessä olisi ensimmäinen mainstream-rahoituksella tehty kyberpunkleffa. Mutta sitä se ei ollutkaan, joten ainoa asia jolla "Matrixia" voi kehua, on että sen jälkeen tulee immuuniksi uusien efektileffojen houkutuksille, niin "Muumion" kuin "Pimeän uhkan". Tällaiset leffat kun ovat silkkaa Rymdiä eli pelkkiä lisäaineita ja kestävän myyttiaineksen saa lisätä itse, jos sellaista jälkikäteen keksii. Henkilöhahmot on vartavasten kirjoitettu yhtä ohuiksi kuin kertavierailuun kelpaavat koodinpätkät. "Matrixissa" on toki selkeä juoni ja deathmatch- peliä muistuttavat vastakkainasetelmat. Verkottunutta maailmaa hallitseva "matrix" on myös varsin ennalta-arvattava idea virtuaalitodellisuuden käyttötarkoituksesta... eikä sellainen "maailma on MUD" -paranoia ole suinkaan harvinaista scifissä, mutta toisaalta tarina on kyynisyydessään jo post-kyberpunkkia. Siksi "Matrixia" katsoo ihan puoliväliin asti uteliaana: mitähän vielä saadaan lisättyä vanhoihin ideoihin. Bonuksena leffan parhaat eli synkimmät kuvaelmat kestävät sekunnin tai pari, jotta niiden digitaalisuus ei paistaisi läpi. Hyvä niinkin, vaan olisi tarinaa voinut syventää sitäkin juuri omintakeisen synkkyyden aiheissa, etenkin ihmisen & koneen symbioosia käsitellessä. "Matrixin" lohduttomuudessa on samaa viehätystä kuin "12 apinassa" ja sen synkkyydessä samaa tehoa kuin "Terminatoreiden" parhaissa kohtauksissa, mutta lohduttomuus ja metallinraskas uhka ovat vain häivähdyksiä tämän leffan nopeassa, pyssykohtauksiin panostavassa kerronnassa. Näyttelijävalinnat ovat myös niin K- 12 tasolla, että Carrie-Anne Moss on ainoa katu- uskottava näyttelijä jonka kelpuuttaisi ihan aikuiseenkin kyberpunkleffaan: vakava ja valpas, viehättävä sillä harvinaisella urban guerilla - tavalla jota mustat lasit ja nahkatopit vain korostavat; kuin hän olisi kasvanut juuri tämän lajityypin sisällä. "Matrixin" kypsä kyynisyys ei siis ole scifi- leffan henkistä vaan efektitekniikan kehitystä, jota aiheen synkistäminen seuraa perässä. Enää ei kysytä miten ja miksi paeta tätä todellisuutta virtuaalitodellisuuteen, vaan arvuutellaan mikä on se verkko joka määrää tätä maailmaa. Ohessa syntyy elokuvaa itseään suurempia kysymyksiä - millainen verkko syntyy kaikista vastaamattomista puhelinsoitoista? - mutta puolivälinsä jälkeen leffa alkaa keskittyä ontohkon mytologiansa muotoilemiseen. Lopulta VT on pelkkä ammuskelurata. Ja _sitä_ varten Wachowski-veljekset ovat kirjoittaneet ja ohjanneet tämän elokuvan ja naamioineet sen VT-pakettiin: virtuaalitodellisuudessa voi esittää pyssyväkialtaa hieman entistä tuhdimmalla ja totaalisemmalla kuvastolla. Sehän ei ole realistista, ja lajityypin edun mukaisesti VT tuleekin kuvata tätä maailmaa dramaattisemmaksi paikaksi. Jos moinen leffakonsepti saadaa luotua, niin siitä on hyvä muidenkin pyssyleffojen jatkaa. Jälkikäteen "Matrix" tuntuu kerrassaan rahanhaaskaukselta: 45 mk minuutti minuutilta tylsistyvästä elokuvasta on kuin 200 mk ruutujensa jäykistämästä sarjakuva-albumista; molemmat antavat visuaalisia elämyksiä tietylle muistikuvien syvyydelle, mutta "Matrixin" tapaisen albuminkaan pariin ei houkuttaisi muutaman kohtauksen tumma katu-uskottavuus. -- M.G. Soikkeli Helsingissä 10.7.1999 Soikkelin elokuva-arkisto