=============================================================== Lyhyesti: "Men in Black II" on vaivalloinen jatko-osa pinnistellysti kootulle avaruussmäidän salaliitto -filmille. Jopa monietnisyydellä iloittelu on nyt hylätty, tärkeämpää on nopsa juoni, jossa ekan filmin mestari-oppilas -roolit on käännetty nurin. Jos inhoat leffoja, joissa on puhuvia koiria, vältä tätä! =============================================================== Jo nimeään myöten "Men in Black" -filmit aktivoivat mielikuvat siitä, ketkä tarkkailevat ja keitä USA:n monikulttuuriseksi uskotellussa yhteiskunnassa. Niinpä "Men in Black II" -jatko-osan (2002) harvinaisen päälleliimattu mustaihoisten rakkaustarina monenkirjavan tieteisfantasian päällä kiinnittää huomion: miksi näin sadunkaltainen ja asetelmallinen romanssi? No, elokuvan lopussa selittyy, miten erityinen romanssi on laadultaan... ...ja miten vähistä aineksista tarinakin on koottu. Ensimmäisessä miehet mustissa -filmissä tuntui olevan enemmän viittauksia myös New Yorkin monikulttuuriseen ilmeeseen ja miljöökeskeisenä filminä juonen ohuuskaan ei niin haitannut kuin tässä jatko-osassa. 911-kriisin jäljiltä tuntuu johdonmukaiselta, ettei USA:ta halutakaan näyttää enää yhtä avoimena kaikille vieraille kulttuureille vaikka "MiB II":n kokoiseen projektiin kriisi ei välttämättä olisikaan ehtinyt vaikuttaa. Smith saa repliikeissään rokottaa rasistisia ennakkoluuloja, mutta onkohan filmi niin suvaitsevainen etnisen yhteiselon ylistys kuin millaiseksi tekeytyy? Jatko-osassa Will Smithille on annettu päärooli ja hän kuljaileekin läpi roolinsa luontevuudella johon toinen turboturpa, Eddie Murphy ei ole kyennyt. Mutta en koskaan ole nähnyt näyttelijää niin kiusaantuneena, niin työhön pakotettuna kuin Tommy Lee Jones. Kiusaantuneisuus on varalta ympätty myös Jonesin esittämän hahmon ominaisuudeksi, joten Jonesin ei tarvitse näytellä vaan kävellä vain kohtausten lävitse puku päällä ja lausua repliikkejä niin vastentahtoisen oloisena kuin haluaa. Olisiko peräti niin, että itsenäisten jatko-osien aika on elokuvateollisuudessa ohitse? Jatkoista otetaan irti vain se mikä varmuudella saadaan, kun kyse on dollarein laskettavista tuotto- panos -suhteista: tämän verran efektejä ja tuttuja näyttelijöitä tuottaa varmuudella tämän verran lipputuloja. Enää ei edes yritetä uskotella, että Alieneille tai Predatoreille saataisiin aikaiseksi mielekästä, edellisten filmien ideaa kehittelevää jatkoa, koska yleisöpohjaa ei voida tarpeeksi laajentaa tuotemerkkigenren ulkopuolelle, sarjamaisuus rajoittaa. Sen sijaan otetaan loput dollarit pois parodioilla, joissa Pöpöt tai Sankarit kohtaavat toisensa yli sarjojen. Leffauutisten mukaan tällaisia on luvassa Mustavalkoisen hillityn yleisilmeen lisäksi visuaalinen idea joka "Men in Black" -filkoissa on itseäni viehättänyt on tapa sijoittaa hahmot toisinaan kohtisuoraan kameraan, esimerkiksi kohtauksissa joissa virkamiehemme puhuttelevat omaa yleisöään, samalla siis teatteriyleisöä. Noissa kohtauksissa on jotain viehkon sarjakuvamaista, myös tylyn musiikkivideomaista, ja jotain mustavalkoista rajapintaa korostavaa. Mitä sarjakuvamaisuuteen tulee, mittakaavailoitteluakin kokeillaan tässä jatkofilmissä, miten pieni osa maailmankaikkeutta Maa onkaan, mutta ei se huvita yhtä lailla kuin ekassa filkassa, eikä ole yhtä hillittömästi toteutettukaan. -- M.G. Soikkeli Bratislavassa 24.7.2002 Soikkelin elokuva-arkisto