Menetetty maa ============= Coen-veljesten tuotannossa "Menetetty maa" (2007) merkinnee jonkinlaista tyylillistä puhdistumista ja pelkistymistä, paluuta esikoisfilmin "Blood Simple" (1984) konstailemattomuuteen ja selittämättömään kylmyyteen. "Menetetty maa" näyttääkin paikoin siltä kuin veljekset olisivat vapautuneet kaikista toiminta- ja rikosfilmien kliseistä ja kuvittaisivat jännitystarinaa sen omilla ehdoilla. Mutta tunnelma ja kokonaisuus eivät pidä loppuun saakka, vaikka juuri lopetus on omapäisin, taloudellisten ja genresidonnaisten ratkaisujen suhteen vähiten kompromisseja suosiva osuus elokuvasta. Loppuun päästessä tuntuu siltä, että veljekset ovat olleen LIIANKIN uskollisia alkuperäistarinalle, pitäneet kiinni KIRJALLISESTA tavasta lopettaa tarina eli pitäytyä metaforiseen sulkeumaan, jossa terveesti kyllä minimoidaan juonen merkitys ja nostetaan yllättävästikin esille arkaaisten teemojen voima tarinan taustalla. Elokuvan kokonaisuuden kannalta tällainen ratkaisu vain ei toimi. Enimmän aikaa Coenit kuitenkin tekevät ihan puhdaspiirteistä jännitysfilmiä, sanoisiko sitä sitten film noirin ja westernin risteytykseksi. Tapahtumapaikkojen epäyhtenäisyys ja Woody Harrelsonin johdattelema juonellinen sivupolku eivät kuitenkaan toimi westernin tai "southern gothic" -tunnelman hyväksi. Takaa-ajon kerroksia tuodaan tarinaan enemmän kuin lopulta jaksetaan käsitellä. Toisaalta tapahtumien irrallisuus vuosikymmenistä (1970-lukulaiset interiöörit / 2000-luvun autot ja aseistus) tekee tästä elokuvasta uskottavan pelkästään genren puitteissa. Lähin vertailukohta "Menetetylle maalle" voisi olla Peckinpahin "The Getaway" (1972), joka on kaikkien pakomatkafilmien ehdoton kummisetä. Näiden elokuvien samanlaisia filmiaineksia ja jopa yksittäisiä kohtauksia vertaamalla voisi todeta, että Coenien versio ammattilaisten pyssyleikeistä ei ole alkuunkaan maineensa mittainen - onpahan vain osoitus siitä, kuinka tällaiset pyssyfilmit saavat arvaamatonta ja ansaitsematonta arvoa sekä raakuudellaan että nihilistisellä ihmiskuvallaan. Neljä Oscar-palkintoa näin epätasaiselle elokuvalle kertoo enemmän aikakaudestamme kuin elokuvataiteen tasosta. Javier Bardem on toki niin hyytävä täydellisen pahiksen nahkoissa, että tämä elokuva kannattaa katsoa jo hänen takiansa. Mutta kahta kertaa en tähän filmiin paneutuisi kuin osana jotakin Coen-maratonia. -- M.G. Soikkeli Tampereella 22.8.2008 Soikkelin elokuva-arkisto