Meren sininen ============= "Meren sininen" ("Deep Blue", Iso-Britannia, 2003) osoittautui pettymykseksi, se on kuin mikä tahansa luontodokkari isolle kankaalle levitettynä. BBC ei olekaan dokkareissa pelkkä laadun vaan myös keskinkertaisuuden tae. Kuvien ja kohtausten rytmissä ei näy sellaista taiteellista kokonaisuuksien harkintaa, että pyrittäisiinkään muuhun kuin miellyttävään informatiivisuuteen. Peräkkäin marssivat pingviinit, kalaparvien myrskymäinen liikahtelu, vuodenaikojen ja valon vaihtelu vesissä, haiden joukkosaalistus, kaikki tilannemotiiveita, jotka kelpaisivat pikemminkin siirtymiksi tai täytteeksi kuin sisällön kehykseksi. Musiikki on sovinnaista sinfoniaa ja kertojaääni selittää kuin idiooteille "planeettamme on sininen". Todellako, kerro lisää, minä menen kotiin kuuntelemaan Serran musiikkia "Atlantiksesta", se on kuultunakin visuaalisempi elämys kuin tämä dokkari. Muutama kohtaus syvimmän meren friikeistä tai maitovalaita pyydystävästä jääkarhusta on ainutlaatuinen, mutta suurin osa kuvamateriaalia on... vähän sitä samaa tavaraa kuin mitä tulee talvisaikaan taivaalta. Pitkään jatkuneen hämärän keskellä aurinkoiset merikuvat ovat tietysti arvo sinänsä, mutta jotain on pielessä, kun näin keposet dokkarit tuodaan valkokankaalle uskotellen niiden olevan samalla tavoin harkittuja kokonaisuuksia kuin esimerkiksi "Siivekäs muutto", josta siitäkin tämä jää näkemyksiltään jälkeen. Lisäksi osa kuvamateriaalia kuului olevan tuttua muista yhteyksistä, esimerkiksi kohtauksessa miekkavalaiden ahdistelemasta valaanpoikasesta. Kerrankin olisin kaivannut dubbausta peittämään engl. kertojaäänen (Michael Gambon) älyttömän paisuttelun. -- M.G. Soikkeli Turussa 10.2.2005 Soikkelin elokuva-arkisto