================================================================= Lyhyesti: "Metsästäjät" on elokuva, jolle Alibi-lehti antaisi viisi tähteä, mikä kertoo olennaisen filkan sosiaalipornahtavasta asenteesta. Filkassa on loistavia näyttelijöitä, hienoja maisemia ja komeaa örjäkeroolitusta, mutta pohjoiseen Ruotsiin sijoitettuna karuna macho-oopperana leffa on säälittävä, yli-ideoitu sovellus cowboytarinasta.Suositellaan vain Poliisi-tv:n faneille. ================================================================= Toisinaan hittikanavalta tulee biisi, joka muistuttaa erehdyttävästi jotain omaa suosikkisävelmää, mutta biisi ei millään etene vaiheeseen, jossa tuttu kertosäkeistö sieppaisi sielun mukaansa. Pitkälti sama fiilis on ruotsalaista "Metsästäjät"-filkkaa katsellessa. Leffassa on ainesta. Siinä on monia kiinnostavalla tavalla tutun oloisia hahmoja, ympäristöjä ja teemoja, jotka voisi yhdistää naapurimaahan vierautetuksi tarinaksi, mutta leffa ei missään vaiheessa tempaise sielua mukaansa niillä tavoilla kuin odottaisi. Päinvastoin, loppua kohden filkka alkaa näyttää niin täyteen tungetulta ideasopalta juonenkäänteitä ja uhkaavia skenaarioita, että luulisi Ruotsin leffateollisuuden tarjoavan jännärin tekemiseen vain yhden mahdollisuuden vuosikymmenessä - ja siihen stooriin olisi käytettävä kaikki asetelmat, mitä pollareiden ja rosvojen välillä voi olla. Ja, mikä raivostuttavinta, kaikki helpoimmat machotarinan uhrit: venäläiset, vierastyöläiset, naiset, hullut, ja eläimet. Tällaisen uhrien rinnastamisen lie tarkoitus osoittaa kuvattujen metsästäjämachojen maailmankuvan mustavalkoisuutta, mutta lopulta vaikutelmaksi jää se, että juuri oikeuden voittamiseksi täytyy tiettyjen uhrien ollakin uhreja. Ilmeisesti leffoja tehdään nykyään Suomen ja Ruotsin kaltaisissa kehitysmaissa sillä periaatteella, että ensin filmataan mitä käsikirjoitus neuvoo ja lopuksi katsotaan paljonko on budjetista jäljellä ja ostetaan sillä rahalla pyrotekniikkaa. "Metsästäjien" budjetista lienee suuren osan haukannut iso näyttelijäkaarti, sillä pyrotekniikka on (onneksi) vaatimatonta, niin kuin action muutenkin. Ja eihän hyvä trilleri välttämättä actionia kaipaa, vaan juonen, jossa on vahvoja, uhkaavia hahmoja. Sellaisia "Metsästäjiin" on suotukin runsaasti, jopa harvinaisen hyviä roolisuorittajia, joista Lennart Jähkel on oopperaa laulavana jurrikkana ikimuistoinen hahmo; samoilla örväkkyyden mittapitkospuilla pärjää hänen komissarioveljeään esittävä Rolf Lassgård ja Suomea edustaa kunniakkaasti hirviporukan machoin velikulta, Jarmo Mäkinen. Mutta se tarina. Jos kuvittelee yhteen "Olkikoiria", "Mississippiä" ja "Kauriinmetsästäjiä", saa hahmottumaan mitä ohjaaja Kjell Sundvallin mielessä on saattanut liikkua hänen siirtäessään cowboytarinan kotiseudulleen Ruotsin metsä-Lappiin. "Metsästäjät" voisi olla kiinnostava tutkimuskohde maskuliinisuuksien stereotyypeistä, mutta ei niinkään tarinaan solmituista hahmoista, vaan näyttelijätyyppien mukaan syntyvistä luonteista: missä kulkevat kunkin näytellyn tyypin rajat niin että ne erottuvat vielä muista tyypeistä. Lisäksi leffa on vähän kyseenalainen mieskuvaltaan, koska siinä ei ole mitään todellista vastapainoa millaiseen naiseuteen nähden miehet olisivat miehiä - "Metsästäjien" machoilu on miesten keskinäistä uhoamista. Naishahmot taas ovat pelkästään huoraa ja madonnaa ja hullua hoivaavaa äitiä. Hellurei, ampukaa komissaariot nuo tollot ohjaajat! -- m g s o i k k e l i * csmaso@uta.fi * http://www.uta.fi/~csmaso -==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==- "Funny funny funny. It's sort of funny funny funny to think without a brain - it is really something like a trick but not a trick to think without a brain. Talking is even harder but it can be done." - Cordwainer Smith: Angerhelm Soikkelin elokuva-arkisto