======================================================== Lyhyesti: "Mifune" edustaa dogma-elokuvaa parhaimmillaan, söötin arkinen ja puberteettinenkin kuvaus maalle pakko- muuttavasta jupista, joka oppii voittamaan kiltin huoran hymyjä. Karheankauniita tanskalaisia, letkeen tavallinen vammaiskuvaus, ja heinähattusamuraita. Avara kesäkuvina. ======================================================== Inhoan elokuvia joissa potkitaan ihmisiä, etenkin milloin sillä haetaan jotain todellisuudentuntua. Dogma-elokuvassa moinen kohtelu on pienessäkin kohtauksessa erityisen tolloa, ja kertoo paljon siitä, millaisiin ongelmiin Dogma-leffat yleensä ja "Mifune" (1999) erityisesti törmää. Kun on tehty realismista tavaramerkki, otetaan siitä kaikki irti mikä lähtee. Samaan helppojen todellisuustehosteiden sarjaan kuuluu se, että tarinan naispäähenkilö on hyväsydäminen huora ja että toinen miespähenkilöistä on kehitysvammainen. Puuttuu vain että peräkamarista löytyisi homopakolainen. "Mifunen" rehti ansio on kuitenkin se, että se saa kaikki mahdolliset ja epätodennäköiset elementit toimimaan yhdessä ja näyttämään elämältä selväpäisimmillään. Dogma- realismivaateet eivät ole käyneet taakaksi kuvankäytössä, ja tarinaan rohjetaan laittaa ripaus (ufo)fantasiaa, pienempi kuin esimerkiksi "Breaking the Waves" -filkassa (1996) ja siksi hauskasti. Ympäristö ylipäänsä saadaan näyttämään niin pellonsyrjäiseltä ja pilvisen kesäiseltä kuin se pohjoismaissa on mahdollista, ja mikä parasta, ihmiset eivät ole kuvissa liian etualalla. Maaseutu on dogmaattisempi kuin esim. "Juhlissa". Värisävyjään myöten "Mifune" (1999) tuo mieleen suomalaiset elokuvat; etenkin lämpimästi valaistussa kolhossa maatalossa on jotain tuttua. Maaseudun ja kaupungin vastakohtaisuus on rujohko, vaan ei ylenpalttisen romanttista muutoin kuin lähtökohdaltaan. Jep, juuri tästä Dogma- elokuvasta voisi olla suomalaisilla leffantekijöillä opittavaa. Elokuva jossa leikitään samuraita kellarissa ja lemmitään olohuoneen patjalla, kissanpoikasen käpöstellessä ohitse, ei voi olla muuta kuin hyvä. Vähän kesken lentonsa "Mifune" jo loppuukin, mutta pieniä suurperheen elokuviahan tämä Eurooppa kaipaakin enemmän kuin mitään massakatsojille suunnattuja aktiofilmejä. Ei ihme, että Berliinin filkkareilla 1999 "Mifune" voitti yleisöäänestyksen. -- M.G. Soikkeli Videolta 16.12.2000 Soikkelin elokuva-arkisto