======================================================================= Lyhyesti: "Murhaleikki" on skottilainen kauhukomedia, joka yrittää yhdistää kauhun perinteen jännitysjuoneen ja juppikulttuurin menta- liteettiin. "Sierra Madren aarre" 1990-luvun suurkaupungissa on kutkuttava leikki soluasumisen asosiaalisuuteen yhdistettynä, mutta yhdistelmää ei ole ajateltu lähellekään valmiiksi. Hieman splatteria. ======================================================================= "Haluan kuolla väärinymmärrettynä" "Single white female" (1992) todisti, että sinkkubuumin tuomat uudenlaiset ihmissuhteet mahdollistavat uudenlaisen ihmissuhteiden epävarmuudesta juontuvan kauhutarinan. "Murhaleikki" ("Shallow grave") pyrkii samanlaiseen ajankohtaisuuteen. Kolme toistensa elämäntaituruudesta viehättynyttä juppia voivat asua perheen kaltaisena ruokakuntana ilman että tosi- eli ääritilanteessa tuntisivat toisiaan kohtaan mitään tunnistettavaa lämpöä & lempeä. Kevyeltä tuntunut askel lain ulkopuolelle osoittautuu sekin liian raskaaksi keskinäiselle luottamukselle. Puoliväliin asti konsepti toimii. Mutta sen sijaan, että kollektiiviasumisen tuottama vieraantuneisuus vietäisiin sinänsä morbidiin äärimmäisyyteen, tarina alkaakin poimimaan ideoita poliisit & rosvot -jännitysnäytelmäksi. Puoliväliin asti leffa työstää tyylikästä moraliteettia, puolivälin jälkeen alettiin miettiä mistä tyylilajista tässä leffassa on oikeastaan kyse. Pitäisikö korostaa ihmissuhteita? Ei, nämä tällaiset fiksutkin, X- generoidut juppinuoretkin ovat liian ohuesti tähän asti piirretyt, jotta ihmissuhdekärjistys toimisi. Pitäisikö sitten lisätä volyymia? Alun hilpeydestä ja mustasta huumorista siirryttiin jo katsojan peräpenkkiin viskaavalla jytinällä naturalistiseen katuväkivaltaan - pitäisikö vielä edetä pornolla höystetyksi splatterleikiksi? Ei, siinä menetettäisiin kaikki realismin raikkaus, mikä voitettiin alkupuoliskolla. Leffa ei päädy sitten oikein mihinkään ja näyttää siltä kuin karakteerit tuotaisiin kohtauksiin epävarmoina siitä mitä he oikeastaan ovatkaan ja haluavatkaan. Nuorta liikemiestä esittävä Christopher Eccleston on porukan paras näyttelijä sikäli, että hänen ilonsa ja kauhunsa, pelkonsa ja pakkomielteensä ovat kaiken aikaa hahmosta alkaen ajateltuja tunteita. Lääkäriä ja journalistia esittävät Kerry Fox ja Ewan McGregor ovat -- "amerikkalaisempia", valmiisiin stereotyyppeihin tyytyviä näyttelijöitä. Etenkin journalistin hahmo on röyhkeässä hulabalooremussaan kuin jenkkifilmistä eksynyt. Aiemmin McGregor on nähty ainakin brittiläisessä "Huulipunaa kauluksella" -sarjassa. "Murhaleikkiin" on kiinnitetty nuoria, nousevia brittitähtiä ja ilmeisesti hieman tunnetumpi uusi-seelantilainen Kerry Fox. Skotlantia tässä filkassa edustavat kuvauspaikat, tekninen työväki ja sivuroolien näyttelijät. Ohjaaja Danny Boyle kuitenkin uskottelee, että Glasgowssa filmatessa saatiin elokuvaan erilainen fiilis kuin Lontoossa: "The crews still have a taste for the glamour of it and a feeling that we're fortunate - as we are - to be actually making films." Hahmoja on tyypitelty sen verran, että leffassa ei tule realismin vaikutelmaa kuin aiheen kannalta: miten kyynisiä ja rahansuopia nuoret professionaalit ihmiset ovat ja miten taitavasti he yllyttävät toisiaan linnoittautumaan maailmaa vastaan. Hahmot ovat siis alusta alkaen vastenmielisiä, mutta kertomuksen aikana heistä tehdään heikompia ja sympaattisempia. Tasan tällä kohtaa juoni alkaa hoipertelemaan. Hyvää ideaa ei ole osattu dramatisoida kyllin pitkälle, eikä kuvitella miten kolme kolmekymppistä ihmistä todella toimisi äärimmäisellä tilanteessa. Ohjaaja Danny tuumii pressiläpyskässä, että tarkoitus oli korostaa asuntoa päähenkilöiden linnana: "What we always wanted was that it should be a flat worth dying for". Tämä kuulostaa tosi hyvältä ja jos tätä "kotini on linnani"- viritystä olisi onnistuttu tuomaan esille enemmän, henkilöiden motiivitkin olisivat saaneet uudenlaista konkretiaa: "a flat worth dying for"... Vaan sellaista viritystä filkka ei saanut, ihan siksikin, että tässä filkassa huoneet eivät muodosta selkeää ympäristöä juuri sillä tavoin kuin ne soluasumisessa muodostavat: kullakin on reviirinsä ja kullakin on tapansa käyttäytyä tietyllä tavalla tietyssä osassa yhteistä tilaa. "Murhaleikki" voi tarjota muutamia hymyilyttäviä deja vu - elämyksiä niille, jotka ovat etsineet kattoa päänsä päälle Skottilassa, ja ylipäänsä kaikille, jotka ovat kokeilleet kollektiiviasumista. Kauhuleffana se antaa parit kunnon jysärit, ja aika lailla haukoteltavaakin. Loppuun on varattu pari yllätystä, vaan eivät nekään anna Halloweenia syvempiä nauruja. -- ##################### M.G. Soikkeli "Who programmed that today thing?" csmaso@uta.fi "Somebody with a lot of lipstick on his ass" ##################### Soikkelin elokuva-arkisto