Musta jää ========= Suunnilleen kerran 3-4 vuodessa suomalainen elokuvateollisuus saa aikaiseksi jotain laadukasta ja taiteellisesti näkemyksellistä. "Musta jää" (2007) on tällainen, syystäkin kiitosta kerännyt elokuva . jos kohta myös yliarvostettu, niin kuin tällainen muodollisesti moitteeton työ väistämättä tulee olemaan. Juuri siksi tämä elokuva olisi välttämätöntä nähdä teatterissa, missä sen ylituotettu kuva ja ääni eivät tunnu mahtipontisilta sisältöön nähden. Elokuvaa voi suositella jopa itseni kaltaisille peruspenseille suomalaisen filmiteollisuuden kuluttajille, joille ohjaaja Petri Kotwica edellinen teos, Koti-ikävä (2005), oli pelkästään ikävällä tavalla kotimainen osoitus osoitteettomasta esteettisestä yrittämisestä. Musiikin jyhkeys nimittäin lupailee, että "Mustassa jäässä" on kyse vähintäänkin kansakunnan kohtalosta, vaikka kymmenessä minuutissa katsojalle paljastuu, että tarina perustuu ihan tavanomaiselle lemmenkolmiolle. Jopa romanttista komediaa muistuttava väärinkäsitysten sarja tuntuu tutulta: aivan varmasti olen nähnyt aiemminkin elokuvan, jossa petetty vaimo tutustuu niin hyvin Sen Toisen Naisen elämään, että identiteetit menevät sekaisin. Tyylilajin ja sitä mukaa lopputuleman ratkaisee enää se, mitä tehdään välissä olevalle miehelle. Mikä "Mustassa jäässä" sitten menee vikaan on juuri loppuratkaisun helppous, nopea erkaantuminen hyvin perustelluista hahmoista. Niin monet kerrat olen nähnyt Iiro Küttnerin pilalle dramaturgisoimia filmitarinoita, että syitä "Mustan jään" kömpelyyteen ei tarvinne etsiä yhtään sen kauempaa? Vastaavasti kaikki "Mustan jään" dramaturgisesti onnistuneet yksityiskohdat, esimerkiksi karnevaalinaamioiden kytkeminen loppuratkaisuun, tuntuvat ohjaaja-käsikirjoittajan harkituilta keksinnöiltä. Mikään ei, sen sijaan, selitä sitä, kuinka elokuvaan käytetty pitkä valmistelujakso sitten hupenee hyödyttömiin tärkeimmässä kohdassa, lopetuksen viimeistelyssä. Lisäksi elokuvassa on kaksi poikkeuksellisen heikkoa jaksoa. Niissäkö tuotannon rahat loppuivat ja jouduttiin käyttämään mitä filmille oli tarttunut? Ensimmäinen on se Suosalon ja Virtasen esittämä keskustelu keskeneräisen kerrostalon kulisseissa: henkilöiden puhe on teennäisesti etualalla ja sen sisältö kuulostaa improvisoidulta. Toinen heikko jakso on se ratkaiseva käännekohta sairaalan portaikossa, kun "Crista" tapaa "väärä vaimo" -hahmon. Kohtaus tuntuu käsittämättömän hutaistulta, sellaiselta sattuman kiekaisulta, jota tarvitaan saippuasarjassa silloin kun ollaan kärsimättömiä ja luoduista henkilöhahmoista piittaamattomia. "Musta jää" kannattaa siis nähdä lähinnä todisteena siitä, että Suomessa osattaisiin edelleenkin tehdä oikeita aikuisten elokuvia, ainakin periaatteessa. Erittäin hyvä syy elokuvan katsomiseen edes videolta on Outi Mäenpää. On upeaa nähdä kun taiteilija hehkuu taiteensa välittäjänä . ja Mäenpää on varmasti eurooppalaisen elokuvan huippua, paneutuva, välittyvä, täynnä hahmonsa oloista energiaa, joka reagoi yhtä tarkasti ja välittömästi niin yhteen kuin useampaankin kohtauksessa olevaan vastanäyttelijään: hän pitää draaman vireessä ihmisten välillä. Näin lujapäistä naisroolia en ole suomalaisessa elokuvassa nähnyt sitten Eeva Litmasen esityksen "Rakkaudella, Maire" -filmissä (1999). Auli Mantilan ohjaamissa naiselokuvissa on toki niissäkin sama energia, mutta aina vain sooloiluna. Miltei Mäenpään veroinen hahmo on Ria Kataja nuorena kilpailijattarena, jossa on niin paljon tahtoa ja omapäisyyttä, että Mäenpään hahmon on helppo tuntea itsensä sekä kotoisaksi että johdatelluksi hänen mukanaan. Täytyykin myöntää, että jos "Musta jää" olisi naisohjaajan tekemä, sitä juhlittaisiin vuosikymmenen komeimpana steitmenttinä, naiselokuvan erityisenä ilmestyksenä. Nyt ohjaajan ja käsikirjoittajan motiiveja voi kyseenalaistaa ja miettiä, millaista eksploitaatiota esimerkiksi naisten keskinäinen erotiikka tässä elokuvassa edustaa miestekijöille. Elokuvan mieshahmot on tarkoituksella tehty ressukoiksi, "tissi- ja persemiehiksi", joihin verrattuna naiset ovat erityisen vapaita kokeilemaan identiteettinsä laitoja ja vaihtoehtoja. Eurooppalaisesta elokuvasta nousevat vertailukohdaksi saksalaiset ja ranskalaiset emansipaatiokuvaukset; muualla pohjoismaissa nämä "keskiäkäinen femme opettelee uudet säännöt" -elokuvat tuntuvat olen huomattavasti köyhempiä kuin "Musta jää". -- M.G. Soikkeli Tampereella 14.12.2007 Soikkelin elokuva-arkisto