================================================= Lyhyesti: "Muumio" on komediallinen toiminta- spektaakkeli, jossa herätetään eloon niin Egyptin vitsaukset kuin Hammer-studion jäämistö. Lysti, paitsi latistavaa sivuhahmojen määrä, tyylilajien sotku, sekä selvän päähenkilön uupuminen. ================================================= "No! You must not read from the book!" Sillä siitähän ne vaikeudet vasta alkavat Hollywood-elokuvissa, että joku on liian lääpällään kirjoihin eikä usko kuvien voimaan, siihen miltä aarteet tai naiset näyttävät. "Muumio"-spektaakkelissa (1999) seikkaillaan 1920- luvun Egyptissä sekä aarteen että naisen tähden, ja tietysti myös seikkailun itsensä vuoksi. Tuo jälkimmäisin osasto on tiedostetuimmin tyylitelty tässä leffassa ja siksi "Muumion" jaksaa katsoa kuka tahansa, jota seikkailufilmi kiinnostaa, ihan vaikka vaan henkilögalleriansa summana. Ohjaaja Stephen Sommers on päässyt kuvittamaan omaa tarinaansa, joten kaipa hän on tiennyt hyvissä ajoin mitä voi tuotannolta vaatia eli mitä seikkailukomedian perustilanteita muunnella egyptilandiassa. Kun ympäristö ja kamppailutilanteet on päätetty, on ihan sama onko leffa nykyaikaan sijoittuva "Rock" vai menneisyyteen puhallettu "Sand". Mitään loppuunastiajateltua ei siis pidä odottaa. "Muumio" on paljon ellei peräti kaikkensa velkaa ensimmäiselle Indiana Jones -filmille (1981), onhan 20 vuotta jo kokonainen katsojasukupolvi Hollywood-mittakaavassa. "Tomb Raider" (2001) epäilemättä jatkaa "Mission Impossible" - viritetyissä merkeissä arkeologiadventurea toiseen suuntaan. "Muumiossa" tarina ja keskushahmo ovat yhä laajenevaa arkeologiadventurea eli maagisten monumenttien toteuttamista efektileffan keinoin. Tuloksena on ylituotettu egyptipuisto, jonka muumiokin on kuin andymccoy, huvittava mätänevyydessään. Kauhu- ja romanssitunnelmat paahdetaan ylitse komiikalla. Kokoperheen filmiksi tuotettuna kauhussa ei käytetä lainkaan verta ja gorea, vaan muumion uhrit kuivuvat vihreiksi. Hmm. Romanssista ei yritetäkään ottaa paljoa irti, ja ehkei se näillä näyttelijöillä onnistuisikaan. Brendan Fraser on niin kuin Christopher Lambert ilman hymyjä ja karismaattista sänkeä; yhtä mitätön on kirjastonhoitajasta kaappivampiksi muuttuva Rachel Weisz. Jep, jopa pakollinen "rääsyissä sidottuna" -kohtaus on tässä filkassa taatusti siveämpi kuin ekassa Indiana Jonesissa, missä Karen Allen joutui juoksentelemaan yöpaidassa erämaahan. Runsas sivuhahmojen joukko on kyllä kiinnostava kooste populaarikulttuurin historiaa. Britti John Hannah, tuo fiksun miehen versio Hugh Grantista, on tässä leffassa aivan väärässä lajissa, mutta onhan sekin omanlaistaan perverssiä katsottavaa miten hän selviää seurapiiritarinan sijaan muumiokomediassa. "Death is only the beginning." Jos adventuresukupolvi tuntuu pääseen ohitsesi ja muutut ihan mummiksi tätä leffaa katsoessa niin kosta ensimmäisenä niille jenkeille, jotka maksimoivat Raamatun spektaakkeliviihteeksi - sieltä tämän egyptiteemapuiston taustat löytyvät. Käsikirjoituksessa onnettominta ei suinkaan ole henkilöhahmojen onttous vaan seikkailupaikkojen epämääräisyys: teemapuistossa kun keskitytään siihen miltä tuntuu katsojan vuoristoratoihin kouliintuneissa empatialihaksissa. -- M.G. Soikkeli Videolta 7.7.2001 Soikkelin elokuva-arkisto