==================================================== Lyhyesti: "Muurahaizet" on woodyallenia faabelina. Upean tarkkapiirtoinen animaatiofantasia on kuitenkin tarinaltaan rutiinia, sävyiltään jäykkä ja lepsun aurinkoinen. Ihmeen tuntojen virittäjänä tietokone- animaatio etsii yhä tietään. Naseva dialogi plussaa. ==================================================== "Muurahaizet" ("Antz", 1997) on ideoiltaan ja tyyliltään ihan perinteistä animaatio-elokuvaa, mutta tietokonepohjaisen piirustuksensa ja spektaakkelisten kohtaustensa ansiosta sitä voi pitää myös eräänlaisena kokoperheen scifinä. Onhan aihealueella, muurahaiset älyllisinä alieneina, tietty scifistinen perinne. Tarkastellessaan vaihtoehtoisia älyllisen elämän muotoja, science fiction on mieluusti hakenut mallia hyönteisten elämästä. Vieraan elämänmuodon pelottavuus on hyödyntänyt ihmisten "luontaista", käytännössä opittua ötökkäinhoa. Elokuvissa ötökät ovat kelvanneet massiivisiksi, jäykästi liikkuviksi hirviöiksi. Muurahais- scifiin ytimöityvä massaälyn kauhu näkyy (nimeä myöten) esimerkiksi pulp-klassikossa "Them!" (1954), mutta on aihetta käsitelty myös hämmästyttävän tieteellisesti, elokuvassa "Vaihe IV" (1974). Hengitysjärjestelmänsä puolesta hyönteiset eivät kylläkään voi kasvaa kania suuremmiksi, kuten John Brosnan on huomauttanut, mutta moiset faktat eivät kahlitse tieteisfiktiota, joka kuppaa tällaisten aiheiden kohdalla enempi sosiaali- kuin luonnontieteitä. Viimeksi avaruusötököitä nähtiin elokuvassa "Starship troopers" (1997), jonka kakaraversio "Muurahaizet" tavallaan on. Etenkin animaation alkupuolelle sijoittuva taistelukohtaus termiittien kanssa on kuin animoitu toisinto "Starship trooperseista"; ikäraja K-8 on sikäli uskalias. Mikä murkuissa sitten on niin kiehtovan kauheaa? Ehkäpä se yhteisön orgaanisuus, jossa yksilöllä ei ole merkitystä, ja joka kuitenkin on toimiva. Ehkä se kertoo jotain omista peloistamme "kadota" osaksi perhettä, sukua, kaupunkia, valtiota. Myrmekologian, ja laajemmin ottaen luonnontieteen klassikossa, Hölldobler & Wilsonin "Muurahaiset"-kirjassa (1994/1996) murkkujen sosiaalisen järjestelmän kiehtovuutta kuvaa seuraava katkelma: "Muurahaisten elämänkulun ja kastijärjestelmän kummallisuudet syntyvät siitä, että yhteiskunta on perhe. Useimmilla lajeilla se on järjestäytynyt niin tiukasti, että ilmaus 'superorganismi' on oikeutettu. Jos yhteiskuntaa katselee metrin tai parin päästä ja antaa kuvan hämärtyä hieman, yksittäiset muurahaiset näyttävät yhtyvän ylisuureksi, läpinäkyväksi eliöksi." Hölldobler & Wilson, Muurahaiset (s. 51-52) Ja mikäs sen sopivampaa viihdeteollisuudelle, etenkin koko perheelle suunnattuna: yhteiskunnan toiminnassa voidaan käsitellä symbolisesti perherooleja, kun on uhkaavia isähahmoja ja lempeitä äitihahmoja, toverillisia velihahmoja ja sisarellisia romanssipartnereita. On pelkästään johdonmukaista, että sankari on lunastamassa puolisoaan yhteisön symboliselta äidiltä, muurahaispesän kuningattarelta. Kun sankari tavoittelee puolisoksi prinsessaa, on tämä yhtä aikaa turvallisen etäinen (aristokratiaa verrattuna sikopaimenen tai duunarin tasolta lähteneeseen sankariin) ja turvallisen läheinen kuin sisar. Ei tarvita mitään brunobettleheimia selittämään, mikä tässä perhekuvioiden symboliikassa uppoaa niin dollaritarkasti ison yleisön alitajuntaan. Tarinan perhekehys kontekstoi hahmot ja juonen käänteet niin lähelle omaa elämäämme, että jokaisella yksityiskohdalla on merkitystä. Muurahaisyhteisunta on siis kokoperheen tarinalle mitä ihanteellisin ympäristö mutta erityisen hyvää ymmärrystä aiheelleen osoittavat "Muurahaizet"-leffan käsikirjoittajat, jotka ovat hoksanneet tehdä duunarimurkusta woodyallen-hahmon: Z:ksi kutsuttu murkku puhuu neuroottisen antisankarimme äänellä ja kärsii "merkityksettömyydestään" osana pesän supeorganismia. Siinäpä sosiaalisen elämän tragikoominen keskipiste: millainen on työväenluokan sankari yhteisössä, jossa yhteisöllinen elämä on _ainoaa_, geenejä myöten muotoiltua elämää? Yllättävintä "Muurahaizet"-filkassa on kuitenkin se, että se viittailee niin suoraan kulttuurihistoriaan. Murkkujen antimilitaristinen liike laulaa "We shall overcome" ja salaperäisesti katoavan päähenkilön nimi, Z, on kaikessa symboliikassaan kerrassaan raju valinta: Z viittaa elokuvahistorian poliittisimpaan työväensankariin, Costa-Gavraksen elokuvan "Z hän elää" (1969) päähenkilöön. Onko hyperamerikkalainen, "Peacemakerilla" (1997) uransa aloittanut DreamWorks-yhtiö tehnyt siis sosialismin opetuselokuvan, johon eräskin virvoitusjuoma- ja jalkinefirma ovat myyneet tuotteensa näkyvälle paikalle? Ehkä ei aivan. "Muurahaizet" vihjaa, että yhteiskunnan totalitaarinen luonne perustuu paitsi militaristien etujoukolle myös yhteiskunnan ilottomuudelle. Murkkujen keko sijaitsee kyllä New Yorkin keskuspuistossa, kapitalistisen maailman astmaattisessa ytimessä, mutta yhteisö muistuttaa jotain poliitttisen trillerin puolifantasiallista paranoia- amerikkaa; Gene Hackman kenraalin äänenä ja Sylvester Stallone sankarin kaverin äänenä tukevat vastakkainasetelmaa, josta on tie vain vapauteen. Amerikkalainen viihdeteollisuus on aina uskaltanut kuvailla omaakin yhteiskuntaansa tylsän ja tappavan byrokratisoituneena, kunhan tarina sisältää tanssilla ja poikamaisella rytinällä vauhditetun pelastussanoman sukupolvirajat murtavasta ilonpidosta. Toisaalta, murkkujen keosta voisi saada sosialistisen dystopian. Hölldobler ja Wilson väittävät kirjassaan: "Vaikuttaa siltä, että joissakin olosuhteissa sosialismi todella toimii. Karl Marx valitsi vain väärän lajin." Historiattomassa ja _pelkälle_ yhteiskunnalliselle elämälle omistautuneessa, ja siten fantasiallisessa yhteiskunnassa, tällainen väite on pätevä. Se on luonnontieteellistä fabulointia, ja politisointia, jossa luonnonprosessit näytetään niin inhimillistävin vertauksin, että ihmisten yhteiskunnassa voidaan puolestaan esittää sosiaalidarwinistisia ominaisuuksia turvautumatta sosiaalidarwinistiin, poliittisesti latautuneisiin termeihin. Samanlaisella poliittisella sivupolulla on DreamWorks elokuvallaan, ja perässä tulevat jo seuraavat ötökkäleffat. Kun näet seuraavan kerran ötökän valkokankaalla, poista kulttuuri sumutteestasi. Raid over Moscow tulee yhä uudelleen. -- M.G. Soikkeli Helsingissä 16.1.1999 Soikkelin elokuva-arkisto