Myyntitykit =========== En tunne David Mametin alkuperäistä näytelmää, enkä ole nähnyt edes sitä Hesassa teatterissa pyörinyttä versiota, mutta "Myyntitykit" tuntuisi olevan painokkaan uskollinen alku- tekstille. Siihen nähden "Myyntitykit" on poikkeuksellisen onnistunut leffa - jos tykkää 100 % varmoista näyttelijävalinnoista ja -suorituksista. Eikä sitten juuri muuta. "Myyntitykit" ei ole mitään pikkunäppärää huulenheittoa ja nokkelaa juonta - kuten itse siltä oletin - tai edes pysykologisesti jän- nittynyttä ja pikkutarkkaa pohdiskelua kuten Mamet'n "Pelin henki" (ja mitä myös tältä leffalta luulin). Se on oikein periamerikkalaisen näytelmän kuvitettu versio, jossa on kerralla tilaisuus nähdä monta loistavaa näyttelijää pelaamassa yhteen täsmällisesti kuin kellopeli. "Rakkauden merestä" tai "Frankie ja Johnnysta" saattoi jäädä vaikutelma, että Al Pacino on yhtä vanhaa ja pian kuopattavaa kalustoa kuin Richard Gere, mutta "Myyntitykeissä" nimenomaan Pacino oli mielestäni se dynamo joka sähköisti filmin. Jack Lemmon on tietty leffan varsinainen grand old man, josta ei tarvii erottaa karismaa taidosta. Kolmas, erikoisempi, piire jota tässä filkassa tuijotin ihaillen olivat värit; liekö kuvattu jotenkin erilaisella, tarkemmin sävyttä- vällä filmilaadulla? No, tämä filmi sopii sadepäivän ratoksi, mutta ei ehkä kuitenkaan komediannälkäisille (millaisena sitä mielestäni mainostetaan ja millaisen kuvan siitä voi saada muutaman arvostelun perusteella). -- mg soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto