Myyntitykit
===========

En tunne David Mametin alkuperäistä näytelmää,
enkä ole nähnyt edes sitä Hesassa teatterissa
pyörinyttä versiota, mutta "Myyntitykit"
tuntuisi olevan painokkaan uskollinen alku-
tekstille. Siihen nähden "Myyntitykit" on
poikkeuksellisen onnistunut leffa - jos tykkää
100 % varmoista näyttelijävalinnoista ja
-suorituksista. Eikä sitten juuri muuta.

"Myyntitykit" ei ole mitään pikkunäppärää
huulenheittoa ja nokkelaa juonta - kuten itse
siltä oletin - tai edes pysykologisesti jän-
nittynyttä ja pikkutarkkaa pohdiskelua kuten
Mamet'n "Pelin henki" (ja mitä myös tältä
leffalta luulin). Se on oikein periamerikkalaisen
näytelmän kuvitettu versio, jossa on kerralla
tilaisuus nähdä monta loistavaa näyttelijää
pelaamassa yhteen täsmällisesti kuin kellopeli.

"Rakkauden merestä" tai "Frankie ja Johnnysta"
saattoi jäädä vaikutelma, että Al Pacino on 
yhtä vanhaa ja pian kuopattavaa kalustoa kuin
Richard Gere, mutta "Myyntitykeissä" nimenomaan
Pacino oli mielestäni se dynamo joka sähköisti
filmin. Jack Lemmon on tietty leffan varsinainen
grand old man, josta ei tarvii erottaa karismaa
taidosta. Kolmas, erikoisempi, piire jota tässä
filkassa tuijotin ihaillen olivat värit; liekö
kuvattu jotenkin erilaisella, tarkemmin sävyttä-
vällä filmilaadulla?

No, tämä filmi sopii sadepäivän ratoksi, mutta
ei ehkä kuitenkaan komediannälkäisille (millaisena sitä
mielestäni mainostetaan ja millaisen kuvan
siitä voi saada muutaman arvostelun perusteella).

--
mg soikkeli
Soikkelin elokuva-arkisto