================================================ Lyhyesti: "Nainen solmiossa" on Provencen kesää hehkuva kolmio-draama. Perinteisen puskafarssin kuvio otetaan tosissaan: sukupuolirooli _on_ pelkkä skaala biologisten lähtökohtien välillä. Kohtausten vitsikkyys on yhä heppoista, mutta asenne ihmisiin hellä; virheiden kautta kasvamme tajuamaan muita ja siten itseämme. ================================================ "Nainen solmiossa" (1995) on suurelle ranskalaiselle yleisölle tehty hassuttelutarina "Decamerone"-hengessä: pukki aviomies, uskollinen vaimo, ja korstupakan sekoittava kulkuri, joka tällä kertaa ei olekaan kitaraa soitteleva hidalgo, vaan pirkkosaision näköinen telaketjulesbo. Tämä Marie-Jo'n hahmo tekee elokuvasta monin tavoin uskottavamman kuin päähenkilöiden yläluokkaisesta maailmasta viipaloidut avioroolit. Esimerkiksi Marie-Jo'n cool suhtautuminen omistushaluisen aviomiehen aggressioihin johdattaa näkemään sen, miten mietiskellen voi suhtautua rakastamaansa; kuinka paljon vapautta voi toiselle antaa, kuinka paljon haluaa toisen olevan vastuullisen aikuinen. Marie-Jo on puskafarssin todellisuuteen ankkuroiva osa tarinaa, ja juuri siksi leffan loppuratkaisu tuntuu yllättävän uskottavalta, tältä maailmalta. No, pitääkö tässä jälkimodernissa yhteiskunnassa olla vähän post-gender, jotta voi saada täsmälleen mitä elämältä haluaa? Ja jos on sukupuoliroolinsa aviosaarekkeella robinsonina, niin ei voi muuta haluta kuin mitä saa? Sellaista "Nainen solmiossa" vihjailee, suorasukaisesti, ja sikäli sen opit ovat ohuet kuin kesähame helteellä, eivätkä aivan tämän maailman yleisimpien roolileikkien näköiset. Toki leffa osoittaa, että vapaudeksi uskotussa marginaalissa voi saada turpiinsa yhtä julmasti kuin heteropakkomielteiden yhteisössä, mutta jotain puuduttavan mustavalkoistakin tämän filkan komitraagisissa hetkissä on. Osa likinäköisyyttä, kuin myös osa tyylilajien yhdistelyn varmuutta, koituu siitä, että keskushahmoa esittää ohjaaja itse, Josiane Balasko. Kaikkiaan "Nainen solmiossa" on moni- ilmeisempi kuin vaikkapa "Kun yö putoaa", liiaksi surkuttelulle omistautunut lesboromanssi parin vuoden takaa. "Nainen solmiossa"-leffan englanninkielinen nimi, "French Twist" kertonee kuinka kulttuurikohtaisesti virnuilevasta farssista on kyse (alkup. ranskalainen nimi on "Gazon maudit"),ainakin main-stream-markkinoinnille. Naispääosassa on Victoria Abril, jolla on takana pitkä ura mm. Almodovarin elokuvissa, mutta lähiten hänen hehkeytensä voi tulla mieleen viime vuonna telkassa nähdystä Beineix'n debyytistä "Kuu katuojassa" (1983), jossa hän muikisteli kilpaa Nastassja Kinskin kanssa. Victoria Abrilin hahmossa koko keho on yhtä hymyä, taustalla espanajalainen aurinkomusa. Myös miekkosten roolit ovat sopivan naurettavia _ja_ sympaattisia, mistä leffan veikeä loppuhuipennus on ymmärtäväinen aiheen tyhjennys: katsoja saa mielikuvaleikkiä loput kotonaan! Jos Helsingin pienteattereiden (Bio City ja New York) alennusleffat vielä pyörivät, on "Nainen solmiossa" niiden joukossa varma valinta kuin iso malja pirskahtelevaa valkkaria. -- ############# "Tieteen suhteen elämme edelleen Neuvostoliitossa. Poliitikkojen M.G. Soikkeli ukaasein tänne perustetaan huippuyksiköitä, ja varmaan päämi- csmaso@uta.fi nisterin johtama poliittinen tiede- ja teknologianeuvosto antaa ############# ukaasin Nobelin palkinnon myöntämisestä Suomeen." * E.H. * Soikkelin elokuva-arkisto