==================================================== Lyhyesti: "New Rose hotel" on aivoton, toiminnaton ja muistoja kelaava tulkinta William Gibsonin novellista. Christopher Walken ja William Dafoe haahuilevat sf- kamaridraamassa, jossa puhutaan sekavia ja kuljaillaan eksoottisissa värivaloissa. Kuolettava Ferrara-leffa. ==================================================== Jos kuvittelit nähneesi Abel Ferraran taiteellisen menehtymisen "Blackout"-leffassa, niin "New Rose hotel" saa sinut inhoamaan sekä Ferraraa että Gibsonia. Vasta tätä leffaa katsoessa alkaa aavistella, että Gibsonin tekstien kiinnostavuus onkin vain kaleidoskooppimaista, pelkälle kuvauksen rytmille perustuvaa sanamusiikkia, jossa materiaalipintojen synteettisyyden asteet luovat mielikuvan käsitettävän vieraasta maailmasta. Sillä miten muuten voisi kukaan tehdä _näin_ surkeaa elokuvaa niin tunnustetun kirjailijan tekstin pohjalta? Nyt uskon ymmärtäväni miksi paljolti Tokion hotelleihin sijoittuva Gibsonin "Idoru" (1996) jäi itseltäni ensilukemalla kesken, ja miksi se toisen lukemisen jälkeen tuntui omituisen heppoiselta visiolta. Todella: "New Rose hotel" on luultavasti ajatuksettomin elokuva mitä scifin lajissa on koskaan tehty, ja olen sentään itsekin nähnyt melkoisen joukon halpiksia siihen aikaan, kun videoliikkeistä kelpasi mikä tahansa sf:ltä näyttävä kasetti. Elokuvassa ei tapahdu kerrassaan mitään. Toistan: ei mitään. Ja jos katsoja ei usko sitä ensimmäisen puolen tunnin aikana, niin leffan lopulla kuulemma esitetään takaumina sitä, että mitään ei tosiaankaan tapahtunut, kunhan kaksi miestä ja yksi nainen nyt keskustelevat siitä, että pitäisi tässä tehdä miljardiluokan kaappaus, onpas se heppu nero, mutta kuinka se vietellään, no nyt on läheisessä tukikohdassa tappava sairaus irrallaan. Koska nukahdin elokuvan puolivälissä, en voi enkä haluakaan vahvistaa näitä tietoja elokuvan lopusta. Tottahan scifiä voisi soveltaa ihan hyvin yhden huoneen kamaridraamaksi, mutta silloin siinä pitäisi olla edes jotain henkilöiden välistä sähköä. Abel Ferrara on ilmeisen tarkoituksella välttänyt tekemästä tarinaa elokuvaansa, ja tällainen päätös edustaa aivan toisenlaista 'silleenjättämisen' filosofiaa kuin vaikkapa Tarkovskin "Solariksessa" (1972). Näyttelijät ovat kunnioittaneet hänen päätöstään: Christopher Walken käy esittämässä vahanukkeversion kevyimmistä pahisrooleistaan ja William Dafoe välttää hänkin parhaimman mukaan näyttelemästä minkäänlaista luonnetta ja hahmoa. Kolmantena päähenkilönä, seksisyöttinä keimailee Argento-niminen naisnäyttelijä, jonka mahdolliset perhesuhteet samannimiseen mestariohjaajaan kiinnostavat tämän leffan jälkeen saman verran kuin videovuokraamon sukulaisuus naapurikadun pizzeriaan. "New Rose hotel" on samanlainen merkkipaalu scifin historiassa kuin Ferraran epäscifinä tehty huumedraama "Blackout": molemmat todistavat että auteur voi lähestyä visioissaan singulariteettia, jossa kaikki molekyylien liike ja ajatustoiminta lakkaa. Siinä missä "Solaris" on parhaimmillaan hypnoottisen outo ja liikahtamaton, tämä "New Rose hotel" on transsinen pelkästään sellaisena aineenvaihdunnan tilana kuin krapula-aamu hylätyssä talossa. Ainoa syy miksi erehdyin lainaamaan tämän leffan oli Gibsonin nimen lisäksi se, että kriitikko Kari Salminen, joka yleensä kuittaa jokaisen sf-leffan roskaksi, kehui "New Rose hotelia" videoarvostelussaan. Luultavasti se oli suurta ironiaa häneltä. Nyt tiedän paremmin ja siirryn vaikkapa Aku Ankka -lehtien pariin: niissäkin on nykyään varmemmin scifiä kuin isojen nimien kreditoimissa elokuvissa. -- M.G. Soikkeli Helsingissä 27.7.1999, videolta katsottuna Soikkelin elokuva-arkisto