==================================================================== Lyhyesti: "Nopeat ja kuolleet" on yksi oivaltavimmista westernin lajityyppiä kierrättävistä elokuvista. Sitä voi tulisesti suositella Sam Raimin vilkkaasta kameroinnista pitäville sekä asefriikeille ja asefriikkien parodiasta pitäville. Sharon Stone on on leffan ainoa kompastuskivi. Stonen tappava ase liikkuu nyt kameraa nopeammin, mutta pyssytkin ovat lännen vilkkaimmat; enimmäkseen tyylitajuisesti. ==================================================================== "Nopeat ja kuolleet" on kertomus Redemption-nimisestä pikkukaupungista, jossa kerran vuodessa käydään kaksintaistelukilpailut. Revolvereja vedetään tasatunnein cup- muotoisena kisana, jossa kaupunkia hallitseva pahis voi tarpeen tullen muuttaa sääntöjä. Filkka keskittyy niihin muutamaan päivään, kun kilpailuun saapuu joukko poikkeuksellisen erikoisia hahmoja: kostava nainen, tunnustusta vaativa poika, aseista kieltäytyvä saarnaaja, köyhien palkkaama tappaja, ynnä muutama muu vielä friikimpi hemmo. Sam Raimin tapaa käyttää kameraa ja zoomata friikit hahmot irti friikistä miljööstä voi sanoa mainoskuvan kaltaiseksi kikkailuksi, mutta ainakin hän on omaperäinen kikkailussaan. "Nopeat ja kuolleet"-elokuvassa Raimi tuntuu tekevän melkoisen loikan kauhugenrestä westerniin. Pidempään katsoessa toteaa, että kauhuleffan kevyesti surrealistista kalustoa on sujuvasti yhdistetty länkkärin lavasteisiin (samat joissa tehtiin äskettäin "Tombstone"). Jo käsikirjoitus lienee valmistellut monta huvittavan nyrjähtänyttä pyssysankaria, mutta tapa jolla Raimi asettelee heitä toisiinsa nähden on lähempänä hyvin toimivaa sarjakuvaa kuin huuliharpputaustaista hidasta ja laveaa montaasia. Raimi voi esimerkiksi huvitella kaksintaistelujen lopputuloksella tyylilajissa, jonka tapaista mustaa huumoria voi oppia tekemään vain kauhuleffan parissa. Ainoa mitä Raimi ei vieläkään tajua on elokuvan kokonaisuuden dramatiikka; etenkin kertomusten lopetukset ovat Raimin leffoissa levällään. Tässä suhteessa Raimi tosiaan on mainosten kaltaisten episodien ohjaaja, skenaarioiden älykkö. "Nopeat ja kuolleet" on niin aivotonta viihdettä kuin nimikin kertoo, vailla cowboymystiikkaa ja loner-aforismeja, mutta se korostaa westernistä esiin kuvastoa, jota aiemmin ei ole osattu hyödyntää. Raimi itse kuittaa: "Realism was not our goal. We weren't making a documentary. Admittedly, we owe more to Sergio Leone than to John Ford". "Nopeat ja kuolleet" luo fantasiaa, joka kutkuttaa uutuudellaan ja se on parasta mitä viihde-elokuva voi tehdä. Lisäksi sen näyttelijäkaarti on yhtä poikkeusta lukuunottamatta täydellinen rykelmä pölyisiä desperadoja. Etenkin Gene Hackman on miellyttävä nähdä yhtä lujana kuin aina, tolkuttoman monen elokuvatyön jälkeenkin. Australialainen Russell Crowe leffan huomaamattomana, "varsinaisena" sankarina on sopivan vähän käytetty kasvo. Se "poikkeus" onkin sitten riittävä syy välttää tätä leffaa, kun naispäätähdeksi on kiinnitetty Sharon Stone. Kuvitelkaa Stone johonkin aiemmista Raimin leffoista niin ymmärrätte miten vieras hän on tähän elokuvaan. Internetin elokuvatietokanta tietää luetella Sharon Stonelle jo 31 elokuvasuoritusta, mutta vasta muutama niistä on ollut päärooli ja niistäkin jokainen saman ihokerman kuorintaa. Jep, Stone lienee Hollywoodin bimboista ainoa jota kehtaa edes yrittää naispuoliseksi clint eastwoodiksi spagettiwesternin lavasteisiin, mutta sellaista ohjaajaa ei löydykään joka saisi hänestä esiin enemmän basic instinctiä aseen kahvassa kuin sängyssä. Raimin ratkaisu on ollut ohjata Stone laittamaan nyrkki aistillisten huulien eteen aina kun Stonen hahmon pitää näyttää vaarallisen pohtivalta. Pressitiedotteessa Stonea on siteerattu selittelemässä lavealti tekemänsä hahmon puolesta. Western on varmasti kapein laji naisnäyttelijälle: "But for an actress, what exists? There is Joan Crawford in 'Johnny Quitar'; Raquel Welch did 'Hannie Caulder'. While I have great admiration for those two individuals, the pictures were made in different times. Women, in general, have had a rather peculiar portrayal in Westerns. They were generally whores, about to become whores or Miss Goody-Two-Shows, and they invariably had stupid hairdos and big dresses. Or big hairdos and stupid dresses." No, mikään selittely ei auta valkokankaan ulkopuolella, kun hahmo on heikoin osa elokuvaa. Kandee myös huomata, että jostain syystä Stone ei muista mainita Doris Dayta "Calamity Janen" (1953) pääosassa. Löytyisikö liiankin hyviä vertailukohtia tehdä sankaritar pitämällä paitaa napaan asti auki? Stonen hahmo Ellen olisi, niukoista taustaesittelyistä huolimatta, hyvin perusteltu Redemption-kaupungin pyssysairaassa ympäristössä, mutta se vaatisi raadollisempaa ja kovempaa näyttelijätärtä. Sellaista Eastwoodin sisarpuolta ei äkkiseltään tule mieleen. Madeleine Stowe ("Bad girls") on ilmeisesti parasta mihin Hollywood kykeenee roolittaessaan naisesta westernsankarin? -- m g s o i k k e l i * csmaso@uta.fi * http://www.uta.fi/~csmaso -==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==- "Funny funny funny. It's sort of funny funny funny to think without a brain - it is really something like a trick but not a trick to think without a brain. Talking is even harder but it can be done." - Cordwainer Smith: Angerhelm Soikkelin elokuva-arkisto