============================================================== Lyhyesti: "Nostradamus" on hyvästä aiheesta tehty harmillisen epätasainen ja jäsentymätön kuvaus kuulun ennustajan elämästä. Lähinnä se on kauniille kuville rakentuvaa new age -hömppää, jossa kerrataan tutuimmat ihmiskunnan rikokset ja viskataan loppuun perusteeton utopia. Yhteiseurooppalainen mokaus. ============================================================== Elokuvasta "Nostradamus" ei tarvitsisi välttämättä sanoa mitään, koska se on elokuvakevään turhia tapauksia, osoitteeton ja vailla ydinajatusta. Leffa on tehty eurooppalaisena yhteistyönä, mikä selittänee ettei kellään ole ollut mitään varmaa ideaa millainen elokuvan kertomuksen pitäisi olla. Toisaalta "Nostradamus" saattaa paljastaa vain sen yksinkertaisen totuuden, että ihmiselämä ei - miten ihmeellisiä vaiheita se sisältäneekin - riitä sellaisenaan aiheeksi, vaan kertomuksella pitää olla jotain enemmän annettavaa, sanottavaa tämän yhden elämän yleispätevyydestä. Toki "Nostradamus" käsittelee perusteellisesti inhimillisiä ongelmia, joista keskeisin voisi olla yhden henkilön visiot suhteessa yhteisiin kuviimme ihmisyydestä. Tältäkin osin leffa epäonnistuu. Se ei problematisoi ennustajan persoonaa suhteessa muiden aikalaisten psyykeeseen, vaan tekee ennustajasta lähinnä esimerkillisen tiedemiesutopistin, antaa optimistisen kuvan tiedonhalun toiveikkaasta puolesta, halusta siirtää oma fantasia yhteiseksi haaveeksi. Ehkä Nostradamuksen kohdalla halu on vain niin vahva, että hän alkaa visioida tulevaa? Elokuvassa tällainen tietämyksen mystifiointi onnistuu, koska tietämyksen ja mielikuvituksen suhdetta ei tarvitse mitenkään konkretisoida; riittää kun sen merkkeinä näytetään paljon kirjoja ja humanistinen pyrkimys niiden luokse: ei tiedonvaltaa etsien vaan tiedonjanosta kärsien. Lopputulos on yhtä köyhä ja kaksiulotteinen kuin "Ruusun nimen" filmatisointi suhteessa kirjalliseen versioon. Ernst Bloch on eräässä esseessään sattuvasti kritisoitunut Nostradamuksen kaltaisten "näkijöiden" merkitystä: "None of these midriff-prophets, from Sibyl to Nostradamus, has an understandable word to say about the future in their predictions that goes beyond the already known, not a word to say that is not just a rearranging of what we already know. In contrast, Bacon, who is not a prophet but a remarkable utopian, saw an amazingly genuine future in his Nova Atlantis. And that was solely based on his awareness and sense for the objective tendency, for the objective real potential in his era." Ihmettelenkin millä perustein tähän leffaan on saatu tuotantorahat ja mikä sen sanoma pyrkii olemaan, kun se kerran visuaalisesti ja narratiivisesti kuitenkin yrittää erottua pelkästä kauhuelokuvasta (huolimatta paikoittaisesta goresta) tai mukavasta dokumentista. Jopa Oliver Stonen "Doors" pureutui paremmin yhden ihmisen shamanistiseen näkijäkykyyn ja uhrin rooliin kuin "Nostradamus". Leffassa vilahtaa feministinen sivuteema naisen oikeudesta tietää sama kuin mies, mutta huitaisuksi sekin jää - joten silkka new age -utopistinen kosiskelu tässä lemuaa kauniiden kuvien taustalla. Hesarin Mikael Fränti kehui leffaa 10.2. arvostelussa ja IMHO antoi siitä käsittämättömän siloitellun käsityksen. -- ##################### "M.G. Soikkeli csmaso@uta.fi ##################### " Soikkelin elokuva-arkisto