Notes of a Scandal (2006) ("Paljastavat merkinnät") ======================== Kaukaa katsottuna "Notes of a Scandal" on tarina pimeän puolelle retkahtaneesta haltiakuningattaresta, joka hässii hobitteja ratapihalla. Satiiri? Trilleri? Fantsupornoa? No ei. Lähempää katsottuna "Notes of a Scandal" on skandaalimaisen kehno kolmiodraama, joka tuhlaa jännäriaineksensa niin nopeasti, ettei ehdi päästä itse asiaan: opettajavaimon boheemeihin pihasuhteisiin, jännitteeseen kodin ja koulun, talon ja vajan, perheen ja ystävyyden välillä. Yhdenlaisesta erotiikasta saamme oudon makupalan, kun Cate Blanchettin esittämä opettajavaimo vääntelehtii 9-vuotiaalta näyttävää oppilastaan vasten. Toisenlaisesta erotiikasta saamme vielä oudomman makupalan, kun Judi Denchin esittämä vanhapiika vilkaisee peräti kahdesti Blanchettin haltiamaisiin muotoihin. Mitään mielekästä selitystä emme saa kummallekaan kiinnostuksen ilmaisulle, mutta molemmat joutuvat edustamaan ihmismielen pimeimpiä voimia. Ainoa ero Blanchett-opettajan teinifilian ja Dench-opettajan lesbouden välillä on se, että teineihin sekaantuminen on skandaalimainen mutta anteeksiannettavaa poikkeama, mutta lesbous on epätoivoista ja yhtä tuomittua yksinäisyyteen kuin sarjamurhaajan urakehitys. Näin epäkorrektia vastakkainasetelmaa tämä elokuva tarjoaa. Dench-opettajan tunkeutuminen ydinperheen .boheemiin. elämänalaan voitaisiin toki tulkita yleisemmilläkin motiiveilla kuin eroottisena kiinnostuksena, mutta valitettavasti tämä elokuva on juuri niin pöljä, että Denchin hahmon yksinäisyys jää vaille varmaa selitystä. Se jää vaille veroistaan vastinparia tunnerekisterissä. Vain yhdessä kohtauksessa Denchin nähdään täyttävän hahmonsa ja antavan sille elämän: kolmas opettajanhuoneen luusereista pistäytyy kylään ja alkaa kysellä sanssejaan kaikkien himoitsemaan Blanchettiin. Sillä kohtaa elokuvan odottaa yllättävän katsojansa. Ja sillä kohtaa Denchillä on viimeinkin hahmolleen sopiva TILANNE, jossa hän voi ironisoida muiden haluja sellaisen näkökulmasta, joka on jo nähnyt kaiken mahdollisen ja joutunut laittamaan kuriin niin lapsia kuin aikuisia. Mutta tilanne hukataan, tämäkin. Dench-hahmon elämänkokemuksesta ei ole kirjoitettu auki juuri mitään niihin tilanteisiin, joissa hahmo on Blanchettin tai tämän perheen seurassa. Draamallisista tilanteista raadollisin, kuolleen koiran ja vammaisen lapsen vastakkainasettelu, ohitetaan sekin pikaisesti. Voisi kuvitella, että elokuvan tarina perustuisi novelliin, mutta kyllä siihen on saatu romaani hävitetyksi. Jopa loppukäänne tulee niin nopeasti, ettei katsoja ehdi edes tuumiskella, miten riettaaseen elämään skandaalin ryvettämät ihmiset olisivat yhdessä valmiita. Blanchett on tässä elokuvassa erityisen epäsopivassa roolissa. Eipä silti, näyttelijän olisi helpompi esittää panokohtausta animaatioelukan kuin harry potterin oloisen finninaaman kanssa. Tai ehkä hän(kin) on niin ylikäytetty näyttelijä (kuten Dench), ettei oikein erota hahmoansa aiempien filmien hahmoista. Ohjaaja Richard Eyre teki elokuvallaan muhkeat lipputulot, mutta montaa näin hölmöä "skandaali"tarinaa ei yhden uran aikana saa valkokankaalle pelkillä lupauksilla ja tähdillä. -- M.G. Soikkeli Budapestissa 2.3.2007 Soikkelin elokuva-arkisto