========================================================= Lyhyesti: "Päätön ratsumies" on perinteitä taiten yhdistävä kauhuelokuva, jossa kalpea Johnny Depp tutkii mystisiä murhia vuoden 1799 maaseudulla. Lavasteisuudessaan viehko kuten kaikki Tim Burtonin ohjaukset, vaikka fantastisuutta menetetään verikekkerin ja dekkarin kustannuksella. ========================================================= "The horseman comes! And tonight he comes for you!" "Päätön ratsumies" ("Sleepy Hollow", 1999) kuvittaa siniharmaan goottilaisilla kuvilla kansantarinoiden kummitusjuttuja. Juoni on silkkaa maaseutudekkaria, jossa palataan lajityypin muinaisille juurille, sivilisoituneen kaupungin ja pastoraalisen taikauskon vastakkainasetelmaan. Elokuvan tyylittely syntyy kauhukuvaston yhdistämisestä moderniin goresäikyttelyyn, päitä putoilee sellaisella tehokkuudella, että teinikauhukin jää toiseksi armottomuudessa. Toki Burton on satukauhun tekijänä ja vieroittajana omaa luokkaansa, mutta sitäkin sopii kysyä, onko elokuvalla tarve päteä kaikissa lajityypeissä temppuja kaihtamatta. Tarina toimii niin kauan kuin se pysyy liikkeessä; jos katsojalle annetaan aikaa ihmetellä ruumiiden määrää, koko juttu alkaa tuntua varsin epäjännittävältä. Uuden Englannin noitaoikeudenkäyntien synkkä perillinen, Sleepy Hollowin kylä saa rankaisun isiensä synneistä, mutta kukaan onkaan suurin syyllinen kauhujen esiin manaamiseen? Päähenkilön hahmo on se mikä jotenkin keskittää odotukset: valistuksen läpikypsyttämälle salapoliisille on tärkeämpää analyyttinen asenne ja analyysin tarkentaminen kohteen mukaan kuin vanhoista teorioista kiinnipitäminen. Tuloksena on burtonilaisen ekspressionistista hirviösatua, joskin näyttää siltä, että paremmin Burtonille käy leikittely modernin elämän väreillä ja fiksuilla leluilla kuin eurooppalaisella tarurekvisiitalla. "Painajainen ennen joulua" -leffan nukkejen sijaan toiminnassa ovat näyttelijät, joista useimat sopivat hirtehiseen tarinaan erinomaisesti, jotkut kehnommin. Edes pääroolin Johnny Depp ei ole lähellekään niin vaikuttava kuin "Saksikäsi Edwardin" (1990) väärään aikaan kasvaneena ihmishirviönä, etenkin kun kauniit kasvonsa ovat niin ikoni itsessään. Christina Riccin silmät ovat muuttuneet "Addams Familyn" lätäköistä metsälähteiksi, ja "Jäämyrskyn" (1997) teiniviileä näytteleminen muuttunut rutiiniksi. Vähäinen hänen roolinsa tässä elokuvassa on, romanssi ja erotiikka jäävät aavisteluksi, niin kuin tarinaan sopii. Sivurooleissa synkistelevät Sleepy Hollowin kyläläiset ovat kiehtovampia, vaikka heidän vinksahtaneisuutensa Burton ihmeen vähän turvaa. Eipä hän henkilöohjaaja niin olekaan kuin nukke- ja lavastemestari. "Watch your head!" Onko aivan sama minne kuljet, Päätön Ratsumies? Ei pitäisi olla, kun kyseessä on dekkarina etenevä, arvuutteleva tarina. Voimakkaat hyvän ja pahan, valon ja pimeän vastakkainasetelmat puuttuvat. Koska Burtonille kristinuskon hyvikset ja pahikset ovat tyhjänpäiväisiä vanhempien ja vaarallisempien voimien, so. populaarikulttuurin luonteisiin verrattuna, hän on omiaan poliittisesti korrektin, epäseksuaalisen ja leikkimodernin kauhufilkan ohjaamiseen. Ei vähempää, ei enempää. Tämä näkyy "Päättömän ratsumiehen" päämäärättömyytenä: lopetus on dekkarinmukaisesti yllättävä ja kauhufantsuksi sopivan spektaakkelimainen mutta sinne päästäkseen Burton painottaa joka ainoaa kohtausta eikä mitään erityisesti. Leikkimodernius, jota "Batmanin paluussa" loihdittiin niin rekvisiitassa kuin henkilöhahmoissa, on miltei kadoksissa. Ilman Burtonia nykypäivän kauhuelokuva olisi kovin kunniaton lajityyppi, mutta en minä montaa kertaa pelkkiä kauniita kuviakaan jaksa katsoa. -- M.G. Soikkeli Videolta 4.6.2001 Soikkelin elokuva-arkisto