Paha maa (2005) =============== "Paha maa" -filmi oli tasan sitä mitä kuvittelin sen olevankin, keskinkertainen äijäelokuva, joka tekeytyy kokonaiskuvaksi suomalaisesta pahoinvoinnista. Parhaiten jäivät mieleen naurettavimmat kohtaukset, ja ehkä jonkinlainen suomalainen viattomuus, jota filmissä parhaiten ilmentää Sulevi Peltolan onnettoman miehen hahmo. Peltolan imurimyyjähahmo läpäisee elokuvan ainoan tähtijakson, tekee siitä merkittävän: alkaen siitä kun kireäpaitaiset autokauppiaat seisoksivat lumipyryssä tupakat suussa. Sitä hetkeä olisi katsellut miten kauan tahansa, siinä oli koko äijä-Suomi 1950-2000 kiteytettynä. Jakson lopetus ja juonen kärjistys hotellihuoneessa oli sillä tavoin typerä kuin mitä Selin-elokuvalta voi odottaa; muuten elokuva on kuin epävarma tiivistelmä tv-sarjaa. Mitään persoonallista en ole aiemminkaan löytänyt Aku Louhimiehen ohjauksista. "Paha maa" on varakkaan stadilaisen vastine "Joki"-elokuvalle eli vailla aitoa empatiaa tehty episodifilmi toisiinsa kietoutuvista ihmiskohtaloista. Moraalikritiikkinä siinä ei ole päätä eikä häntää, sillä kaikki elokuvan henkilöt vaikuttavat siltä, että he olisivat tehneet ikäviä asioita muille ihan ilman sitäkin vähää, että heitä kohdellaan kaltoin. Ehkä yksipuolisuuteen vaikuttaa sekin, että nämä Selin-tuotannot ovat niin mieskeskeisiä näkökulmaltaan: naisen pitää olla lauramalmivaaran näköinen poliisi kelvatakseen Selin-filmiin. Yksi nuori nainen nähdään myös stripparina ja toinen niin radikaalina tyttöystävänä, että hän ekstaasia napattuaan on valmis naitavaksi vessassa. Sellainen Suomi. Näyttelijöistä pidin eniten siitä vakavasta robinhoodista, jota Mikko Lepplilampi esitti, etenkin kontrastina sille radikaalille elisabetshueblondille (Pamela Tola), joka oli sitä lapsekkaamman näköinen mitä aikuisempaa yritti esittää - sellaisiahan nämä "Hymypoika"-filmit ovat näyttelijätyöltään, että parempi olisi kun näyttelijät saisivat heittäytyä ikiteinin housuihin. Ja Jasper Pääkkönen elokuvan keskushahmona saa heittäytyä niin täydestä sydämestä, että elokuvan loppupuolen kääntymys tuntuu sekin miltei uskottavalta. Teinifilmin ympärille rakennettu aikuinen materiaali se karsimista kaipaisi - niin tv-sarjamainen ja epäkiinnostava on Malmivaara & Summasen perhe-elämän kuvaus, niin yliampuvia Pertti Sveholmin ja Mikko Koukin esittämät räyhääjäholistit. Kunnioittava suoritus sinänsä, että Eppu Normaalin sanoituksesta on saatu sovelletuksi pitkän elokuvan rakenne. Pisteet käsikirjoittajille. -- M.G. Soikkeli Turussa 19.3.2005 Soikkelin elokuva-arkisto