Paha maa (2005)
===============

"Paha maa" -filmi oli tasan sitä mitä kuvittelin sen olevankin, 
keskinkertainen äijäelokuva, joka tekeytyy kokonaiskuvaksi 
suomalaisesta pahoinvoinnista. Parhaiten jäivät mieleen 
naurettavimmat kohtaukset, ja ehkä jonkinlainen suomalainen 
viattomuus, jota filmissä parhaiten ilmentää Sulevi Peltolan 
onnettoman miehen hahmo. Peltolan imurimyyjähahmo läpäisee 
elokuvan ainoan tähtijakson, tekee siitä merkittävän: 
alkaen siitä kun kireäpaitaiset autokauppiaat seisoksivat 
lumipyryssä tupakat suussa. Sitä hetkeä olisi katsellut 
miten kauan tahansa, siinä oli koko äijä-Suomi 1950-2000 
kiteytettynä. Jakson lopetus ja juonen kärjistys hotellihuoneessa
oli sillä tavoin typerä kuin mitä Selin-elokuvalta voi odottaa;
muuten elokuva on kuin epävarma tiivistelmä tv-sarjaa.
Mitään persoonallista en ole aiemminkaan löytänyt Aku
Louhimiehen ohjauksista.

"Paha maa" on varakkaan stadilaisen vastine "Joki"-elokuvalle
eli vailla aitoa empatiaa tehty episodifilmi toisiinsa
kietoutuvista ihmiskohtaloista. Moraalikritiikkinä siinä
ei ole päätä eikä häntää, sillä kaikki elokuvan henkilöt
vaikuttavat siltä, että he olisivat tehneet ikäviä asioita
muille ihan ilman sitäkin vähää, että heitä kohdellaan
kaltoin. Ehkä yksipuolisuuteen vaikuttaa sekin, että
nämä Selin-tuotannot ovat niin mieskeskeisiä näkökulmaltaan:
naisen pitää olla lauramalmivaaran näköinen poliisi kelvatakseen
Selin-filmiin. Yksi nuori nainen nähdään myös stripparina ja
toinen niin radikaalina tyttöystävänä, että hän ekstaasia
napattuaan on valmis naitavaksi vessassa. Sellainen Suomi.

Näyttelijöistä pidin eniten siitä vakavasta robinhoodista, 
jota Mikko Lepplilampi esitti, etenkin kontrastina sille
radikaalille elisabetshueblondille (Pamela Tola), joka oli sitä 
lapsekkaamman näköinen mitä aikuisempaa yritti esittää - 
sellaisiahan nämä "Hymypoika"-filmit ovat näyttelijätyöltään, 
että parempi olisi kun näyttelijät saisivat heittäytyä ikiteinin 
housuihin. Ja Jasper Pääkkönen elokuvan keskushahmona saa 
heittäytyä niin täydestä sydämestä, että elokuvan loppupuolen 
kääntymys tuntuu sekin miltei uskottavalta. Teinifilmin
ympärille rakennettu aikuinen materiaali se karsimista
kaipaisi - niin tv-sarjamainen ja epäkiinnostava on
Malmivaara & Summasen perhe-elämän kuvaus, niin yliampuvia
Pertti Sveholmin ja Mikko Koukin esittämät räyhääjäholistit.

Kunnioittava suoritus sinänsä, että Eppu Normaalin
sanoituksesta on saatu sovelletuksi pitkän elokuvan
rakenne. Pisteet käsikirjoittajille.

--
M.G. Soikkeli
Turussa 19.3.2005

Soikkelin elokuva-arkisto