============================================================ Lyhyesti: "Pako Absolomista" on keskitasoa parempi mad max -klooni, yritetty yhdistelmä piraatti- ja samuraielokuvaa ja scifiä. Miljööt on laadittu huolellisemmin kuin tavalliseen B- luokan aktioleffaan, vaan muut rasitteet ovat ennallaan: juoni on holtiton ja loppua kohti lysähtävä, hahmot niukkoja. Tilaisuus tsekata maahantulevan Bond-filmin ohjaajan kyvyt? ============================================================ "The problem is, Mr. Robbins, we are not in the world" Olen aina pitänyt kamalasta Ray Liottasta. Heppu on niin syntymäpahis, että jo kasvot nähdessään normaali ihminen vaihtaisi kadun puolta. Kuten eräs nettikritiikki tiivisti Liottan: "steely eyes and no-nonsense expression". Miten sitten Liottan näköinen ja oloinen pahis selviää paikasta, joka on täynnä toinen toistaan häijympiä pahiksia ja joiden habitukseen verrattuna Liotta on silkkaa teinipoppia? Huonosti. Liottalle kirjoitettu rooli edellyttäisi, että hän löytää itsestään myös sentimentaalisen sisimmän. Liotta on sittenkin olemukseltaan pelkkä wasp-lähiön oma synkkis, jonka perkeleellisyys purkautuu läheisten heikkouden tähden. Tosi pahiksiin Liotta voi suhtautua vain tappamalla ja kääntämällä sitten selkänsä. Sentimentaalinen puoli toimii niin kauan kuin Liotta saa olla isoveljen rooliin piruuntunut pomottaja, mutta nuorena kapinallisena hän on toisinaan peräti naurettava; tsekatkaapa vaan miten tollolta hän näyttää pseudovietnamin viidakkozorrona. Kun aktioleffassa on Bond-stooreista alkaen ollut enintään kaksi vastaankapinoitavaa isähahmoa, uusia teknoleluja toimittava hyvä isä ja kaikki pupuliinit suojiinsa keräävä paha isä, niin "Pako Absolomista" käsittelee useampia isä-poika -suhteita ja niihin rinnan veljellisiä suhteita. Leffan mielenkiintoisin viritys on Kevin Dillonin esittämän pikkuveljen ja Ray Liottan sankarin suhde. Harvoin on aktiofilmi sallinut valkokankaalla näinkään intensiivistä miesten välistä rakkautta. Parissa miesten kasvot yhdistävässä lähikuvakohtauksessa filmiin latautuu enemmän tunnetta kuin koko toimintadraama saa summattua. Mitä sitten meinaa leffan ja vankilan omituinen nimi? Se voisi olla kevyt viittaus myyttiin, jota filkan juoni lähtee purkamaan. Absalom oli - kertoo tietosanakirja - kuningas Daavidin kolmas poika. Absalom etsi kansan suosiota ja nosti kapinan isää vastaan menettäen siinä henkensä. Absalomin myytti voisi olla opetus siitä miten nuori mies joutuu etsimään paikkaansa kahdessa valtajärjestelmässä, isällisessä ja veljellisessä. Hän joutuu osoittamaan alistuvuutensa isälliseen vallankäyttöön ja tasveroisuutensa muiden jätkien kanssa, homososiaalisessa vallankäytössä, jossa määritellään "me" ja "muut". Ryhtyessään liian jyrkästi yhden valtajärjestelmän puolelle toista vastaan, hän menettää henkensä ja kunniansa. Ainakaan jos hänestä ei ole messiaaniseen uhrin rooliin - kuten rasittavan monessa hollywoodleffassa. Lisäksi "Pako Absolomista" pyörittelee hauskasti Robinson Crusoe -tarinaa taustallaan - mihin osoitellaan turhankin näkyvästi päähenkilön nimellä (Mr. Robbins). Kun Daniel Defoen Robinson joutui autiolle saarelle todistaakseen että miespuolinen voi yksinkin kantaa mukanaan sivilisaation aarteet ja initioida itsestään kypsän miehen, niin tämän tarinan Robinson joutuu eristetyllä saarella initioimaan itsensä uudelleen suhteessa sosiaalisesti rakentuvaan miehuuteensa: paikkaansa miesten välisissä valtajärjestelmissä. Näille initiaatiotarinoille on, mielenkiintoista kyllä, yhä yhteistä, että jossain muualla on suuri todellinen sivilisaatio, jolle miehen täytyy palata tunnustamaan initiaatiosta jotta se olisi loppuunsaatettu. Jos myytit eivät kiinnosta niin leffaa katsellessa voisi miettiä ainakin vankilan ryhmien asetelmia serbien ja kroaattien välisenä jätkäkahinana. Tai sitten filkkaa voi jännittää ihan pelkkänä aktiorytistyksenä, jossa kihelmöittäjänä on sankarin kyky pärjätä mahdottomassa tilanteessa. Toisaalta, juuri jälkimmäinen taso jättää katsojan eniten kylmäksi - jos sitten ison kasan pahiksiakin; luultavasti liki kaikki katsojat saavat osan leffaan eläytymisen nautintoa jo pelkästään siitä että pahiksia niitetään ja hyvis selviytyy mahdottomista tilanteista. Ja sittenkin. Kun on nähnyt jo liian monta leffaa joissa etualalla on vankila josta on _mahdoton_ paeta, jonka turvajärjestelyt ja eristys maailmasta on niin täydellinen kuin kuviteltavissa - ja sitten sankari häippää paikasta kuin Sorin selviämisputkasta, tuosta vaan, sattumia seuraillen. Niin ainakin itse koen katsojaa pahasti aliarvioitavan. Suuressa maailmassa tämä leffa kulkee myös nimellä "No escape", ja voisihan filkan katsoa lohduttomana ihmis- luonteen kuvauksena: kukaan ei opi paremmaksi ihmiseksi, vaan aina joku jää lopulta muiden kostonhalun uhriksi. Kaikki ovat lopulta ja väistämättä pahimman luonteensa vankeja. Kun tässä leffassa ei päästä käyttämään naisia miesten välisten roolien määrittelemiseksi, niin sitten herjauksen uhreina ovat lihavat ja arkkityyppinen homosievä. Halpaa. "Pako Absolomista" panee muita vankilaleffoja enemmän painoa gladiaattori- , samurai- ja piraattielokuvien tunnelmalle; scifiä on vain puitteiksi ja ne on siististi hoidettu. Yhdistelmänä modernin ajan moraalisivistystä ja keskiaikaista mentaliteettia elokuva pystyykin luomaan oman, muista leffoista erottuvan miljöönsä. Omaan katsomisen mielihyvään vaikutti paljolti myös se - poiketen vanhemmista elokuvakokemuksista - miten helppo oli kuvitella nähty tietokonepeliksi... Osa maisemista ja lavasteista on kuin suoraan vietnam- filmeistä; joskin kuvauspaikkana on nyt Australia eikä Filippiinit. Mukana on kuitenkin poikkeuksellisen jylhiäkin maisemia ja niitä uskalletaan käyttää. Aivan varmasti tästä elokuvasta olisi saanut klassikon mittaisen teoksen jos ohjaaja Martin Campbell olisi malttanut rakennella viidakosta ja rosvokylistä pidempiä ja laveampia tunnelmaympäristöjä. Kyllä se aina osaltaan palvelisi aktiotunnelman tiivistymistä. Kaikkiaan "Pako Absolomista" lupaa suht hyvää tulevasta Bond-filmistä "Goldeneye" sikäli kuin ohjaajan järjestelykyvistä on kyse; taito näyttäisi kyllä olevan enemmän sotaleffan kuin näppäryyttä korostavan, jamesbond-tyyppisen miessseikkailun tekemisessä. -- <> "You are locked <> M.G. <> in a life <> csmaso Soikkeli <> you have chosen <> @uta.fi <> to remember" <> Soikkelin elokuva-arkisto