================================================================
Lyhyesti: "Parempi kuin Beckham" on tyttöenergialle ja etniselle 
yleisväritykselle omistettu teinifilmi, jossa mallin näköiset 
brittimimmit pelaavat futista vanhempien vaatimusten ja jenkki-
unelmien välissä. Nappulakenkätuhkimosatu; niukat naurut.
================================================================


Jos teinifilmien lajityypillinen aivottomuus ja draamallinen 
suorasukaisuus saadaan yhdistettyä tyttöjen harrastamaan 
poikalajiin ja väritettyä etnisesti, tuloksena on kokoperheen 
harmiton leffahitti. "Parempi kuin Beckham" ("Bend it like 
Beckham", 2002) on takuuvarma elokuva helposti katseltavaksi ja 
kuunneltavaksi. Ajatuksia se ei kuitenkaan herätä juuri muusta 
kuin vaikenemistaan asioista, mimmifutiksen todellisesta arvosta 
brittiläisessä yhteiskunnassa ja toisen polven intialaisten 
todellisesta tilanteesta Englannissa. 

Nimestään huolimatta "Parempi kuin Beckham" kuvaa hyvin 
vähän tilanteita pallokentällä ja muussa vähässä heijastuu elämää 
saman verran kuin hileissä discolattialla. Itse futistähti Beckham 
nähdään livenä kahdesti, alussa tv-kuvassa ja lopussa hyvää 
enteilevänä jumalan ohimarssina. Futisfanius on käsitelty 
leppoisan ironisesti, kyllä, mutta henkilökuvat ovat 
idioottimaisen pinnallisia verrattuna vaikkapa Kureishin tekstien 
pohjalta tehtyihin etnofilmeihin. Äidit näyttävät hallitsevan 
punjabiperheitä, mutta isän kädestä avautuu tyttärenkin 
tulevaisuus.

"It's Billy Elliot goes East", kuitattiin jossain brittiarvostelussa
ja sitähän se on, kaikessa ennalta-arvattavuudessaan, typerissä
lesbovitseissään ja rahakkaasti lavastetuissa punjabikodin 
väreissään. Suurin osa tarinaa etenee simppelillä 
vaikeus/porsaanreikä/rangaistus -tapahtumakaavalla. Päähenkilön, 
brittipunjabin Jesminderin eli Jessin elämäntilannetta ei edes 
yritetä tehdä myötäkoettavaksi, vaan luotetaan siihen, että katsoja 
tunnistaa näiden etnisten perustarinoiden asetelman nuorista joilla
on valittavanaan vain konservatiivisten vanhempien vaatimukset eli
sisarusten malli tai etnisistä ennakkoluuloista vapautuneeseen 
yhteiskuntaan heittäytyminen.

Verrattuna ohjaaja Gurinder Chadhan läpimurtofilmiin "Bhaji on 
the Beach" (1993) on elokuvassa sentään nyt juoni, vaikka 
vaisusti se etenee. Sukupolvien ja aikakausien muutokseen 
viitataan varovasti sillä, miten Jessin isä on joutunut kärsimään 
brittiläisen yhteiskunnan rasismista, mahdottomuudesta pelata 
krikettiä samassa asemassa kuin kantabritit. Sen paremmin ei 
käytetä isän kirjavaa taustaa Nairobista (myös ohjaaja Chadhan 
kotikaupunki) Lontooseen muuttaneena sikhinä. Mitä hän tekee 
työkseen, miten laaja on tämän perheen sukulaisuus - se kaikki 
on toissijaista verrattuna nappulakenkätuhkimon satuun.

Jumppamusiikilla ylitetyt kömpelöt tiivistekohtaukset, ylemmän 
keskiluokan elämänpiirin naturalisointi ja barbien näköiset 
tyttöfutaajat paljastavat että tämä elokuva on yhtä etäällä 
aiheestaan kuin aurinkoinen nurmikko englantilaisesta 
elämänpiiristä. "Parempi kuin Beckham" tavoittelee ilmeisesti 
samoja jenkkiimarkkinoita kuin sen päähenkilöt, Jess ja Jules.

Etniselle rajanylitykselle vitsailu viriää kyllä elokuva loppua 
kohden ja videolta kannattaa tsekata sentään elokuvan huipennus, 
jossa Jess pääsee toteuttamaan unelmansa, potkaisemaan kierteen 
itsensä Beckham-jumalan tapaan. Aurinkoinen tunnelma kantaa
lopputekstien ylitse ja ehkä vähän aikaa niiden jälkeenkin.

--
M.G. Soikkeli
Videolta 22.02.2003

Soikkelin elokuva-arkisto