Subject: Peloton (ei spoilereita) Newsgroups: sfnet.harrastus.elokuvat Distribution: sfnet ========================================================= Lyhyesti: "Peloton" on Peter Weirin viehättävän erilainen elokuva äärimmäisyysluonteesta, miltä osin se muistuttaa Weirin "Moskiittorannikkoa". Jeff Bridges esittää miestä, joka kohtaa kamalimman painajaisensa ja siitä selvittyään lakkaa pelkäämästä - hän astuu kuoleman toiselle puolen. Leffa on niin rehellinen ja paljas kuvaus kuoleman merki- tyksestä kuin Hollywood voi tehdä. Se on pieni elokuva, kuvakerronnaltaan, mutta tarjoaa harvinaisia elämyksiä. ========================================================= Tämän elokuvan erikoislaatuinen vaikuttavuus, ahdistusten kasaaminen ja niistä vapauttaminen, on pitkälti käsikir- joituksen ja alkuperäisromaanin ansiota; Weir on "vain" kuvittanut filkan asiallisesti. Hyvin harvoin Hollywood- leffa löytää enää mitään tarinoita tai luonteita kuvat- tavaksi jotka kiehtoisivat tällä tavoin: ajatella, tuossa noinkin voi ihmisen elämä saada mielekkyyttä ja merkityk- siä. "Peloton" on käänteinen versio viimevuotisesta "Satunnaisia sankareita"-filkasta: jos jälkimmäinen oli traagisin sävyin rakennettu komedia siitä miten sanka- ruudesta tulee väistämättä ikonin kaltainen ihme, niin "Peloton on (mustalla) huumorilla ryyditetty tragedia siitä miten sankaruus on elämän ulkopuolelle asettumista, ja sankaruuden palvominen saa makaabereja piirteitä; sankaruus on kuin videopelien fantasiaa jossa saadaan yhä uusia elämiä käytettäväksi. Samalla filkan tarina pitää jalat tukevasti maassa. Se ei yritäkään tehdä sankaristaan ylevän traagista hahmoa, "sankari tahtomattaan", ihmisten toiveiden uhria. Bridgesin esittämä mies on Aito Sankari, hän ei tosiaankaan pelkää mitään, ja joutuu siksi kulkemaan ihmisten keskuudessa niin kuin elämän ulkopuolella, kuoleman voittanut ihminen kulkee; leffassa verrataan hänen traumaansa sotaveteraaneihin jotka kovasta paikasta selvittyään uskovat olevansa haavoittumattomia. Erittäin mielenkiintoista, ja Hollywood-leffalle poikkeuksel- lista psykologista silmää leffan tarinalla on sille millainen syyllisyys kasautuu tällaisen Aidon Sankarin harteille: millä oikeudella hän on se joka on muiden ulkopuolella, tahtomattaan, mutta kuitenkin. Toisaalta kun hänellä ei ole enää mitään hävit- tävää, hänellä ei ole mitään moraalia; kuoleman kadottua katoa- vat uhkat. Hän on siis myös aito yli-ihminen, hän on pakosta totaalisen rehellinen - ja joutuu siksi taas loukkaamaan muita ihmisiä kieltäytymällä niistäkin pienistä valheista jotka tekevät yhteisen elämämme helpommaksi. Miten tällaisen tarinan voi lopettaa yhden kertomuksen puitteissa, kun kyse on äärimmäisyystilanteen ruumiillistumasta, eräänlaisesta enkelistä? Hänen henk. koht. tarinallaan ei voi olla loppua, koska sille ei ole enää kuoleman kaltaista totaalisesti elämän- kertomuksen lankoja solmivaa sulkeumaa. Peter Weirin, ja ehkä romaaninkin, vastaus on helppoudessaan miltei banaali, mutta se jättää uskomattoman selkeän olon katsojalle: juuri tätä elämä kauneimmillaan on, me pelastamme toisemme mielekkyyden sisälle. "Peloton" on uskonnollinen elokuva, jossa jumala on kerrankin vain käsite muiden joukossa. Se intoutuu paikoin hyvin tavanomaisiin kuviin kuoleman vaarattomuudesta ja jopa kauneudesta, mutta siinä ei ole mitään sellaista kiiltokuvamaisuutta ja halpaa filosofointia kuten inhoamassani "Kuolleiden runoilijoiden seurassa". Tietysti (?) "Pelottomastakin" löytyy muutamia tylsiä, mielikuvituksettomia koh- tauksia tyhjänpäiväisen dialogin siivittämänä, mutta sitä ei voi katsoa kylmänä oikein missään vaiheessa. Alun ja lopun kohtaukset tuovat mieleen Weirin varhaisleffan "Viimeinen aalto" (1977), jossa Weir pystyi vastaavalla tavalla tuomaan kuoleman kaupunkiin, virit- tämään tunnelman sivilisaation iltapäivästä. Jeff Bridges vaikuttaa tekevän rooliaan antaumuksella ja siksi hänen rooleissa kulunut olemuksensa sopii vielä tähänkin, ja oikeastaan miellyttävästi herättää assosiaatioita "Fisher King"-leffaan. Isabella Rosselini, tuo kaikkien pupuliinien kuningatar, on tollo valinta tähän elokuvaan, hän on yhtä kylmä ja jäykkä roolissaan kuin "Valkoisissa öissä". Rose Perez sensijaan on leffan jonkinmoinen keskushenkilö ja hoitaa paikkansa samanhenkisellä voimalla kuin Bridges. "Peloton" ei ole mikään ehdottoman hieno ja syvällinen elokuva nähtäväksi, pikemminkin sitä voisi suositella niille, jotka ovat kyllästyneet populaari- ja taide-elokuvan kasvavaan kuiluun ja jotka haluavat uskoa (oikeutetusti) että hollywoodleffakin voi yhä kertoa jotain pienesti kiehtovaa: sen ei tartte olla elämää suurempi tai aikakauden avaava spektaakkeli, vaan hyvään leffa- kokemukseen riittää hyvän tarinan hyvä kuvitus. -- ################# "And the truth is that as man's real power grows M.G. Soikkeli and his knowledge widens, ever the way he can follow csmaso@uta.fi grows narrower; until at last he chooses nothing, ################# but does only and wholly what he *must* do..." -Le Guin- Soikkelin elokuva-arkisto