============================================================== Lyhyesti: "Pi" on tuima migreenikuvaus, johon on ympätty scifi-tarina ja halpislavasteisiin muutama oikea näyttelijä. Tämä ylipitkä mustavalkoinen lyhkäri kelpaa ehkä yläasteen matikan oheistuotteeksi, mutta tieteisfantasiana leffa ei ole maineensa mittainen. Säpäkkää kamerankäyttöä. ============================================================== "I'm trying to understand our world. I don't deal with petty materialists like you!" "Pi" (1998) on kyllä hyvä todiste siitä, että scifi-leffan voi tehdä ilman avaruusaluksia ja rajuja erikoisefektejä, mutta elokuvana se on myös kovin amerikkalainen: yhdistellään rennosti juutalaista kabbalistiikkaa ja luennoidaan alkeita Pythagoraasta ja Arkhimedeksesta, kuvataan neron matemaatikon ahdistusta ja mystifioidaan materian ja hengen rajapintaa. "Pi" on enemmän tyylikkään huvittava kuin tyylikkään ahdistava elokuva, vaikka se on kuin South Parkiin kelpaava vitsi siitä mitä on indie-elokuva: rakeinen mustavalkoinen leffa tuskaisesta älyköstä, taustalla konemusiikkia ja epämääräisiä viitteitä kyberkulttuuriin. "Pi" on elokuva jotakuinkin niille, jotka tykkäävät bongata kiinnostavia 216-numeroisia lukusarjoja tai joita ärsyttää matematiikan alisteisuus pörssimarkkinoille. Itsekin kuulun periaatteessa tällaiseen ihmisryhmään, mutta kun "Pi" oli kuitenkin ensisijaisen nukuttava kokemus (videolta; teatterissa se olisi pelkästään ärsyttävä) niin kaipa tämän leffan tekijät ovat suunnanneet sen kuitenkin paljon nuoremmalle ja musavideokerronnan rajoista kiinnostuneelle yleisölle. Vuokravideon lainaajan kandee kyllä sittenkin miettiä kahdesti ennen kuin iskee kätensä tähän filmiin, etenkin takakannen höpinät tulee jättää omaan arvoonsa: "Pi" muistuttaa erittäin etäisesti Kubrickin (???) tai Lynchin varhaisia kokeiluja. Editoinnin tehokkuus ja tiiviisti rajaava kamerankäyttö luovat paranoidisia tunnelmia, mutta paljon enemmän sisältöjä olisi toivonut niihin tunnelmiin liittyvän. Itselleni tämä ei tuonut mieleen mitään Lynchia (tai Cronenbergia kuten jossain ulkomaisessa arvostelussa hehkutettiin), vaan Abel Ferraran esikoisen kuvaaman New Yorkin... Tiukalla rajaamisella "Pi'stä" olisi saanut hyvän puolituntisen elokuvan. Nyt tämä Darren Aronofskyn esikoisleffa on lähinnä festareille sopiva kuriositeetti. Ohjaajan muihin töihin on kreditoitu myös seuraavia (ilmeisen pienilevikkisiä) elokuvia: Requiem for a Dream (2000) Proteus (1999) Protozoa (1993) -- M.G. Soikkeli videolta 3.3.2000 Soikkelin elokuva-arkisto