========================================================== Lyhyesti: "Pieni pyhiinvaellus" on 1950-luvulle sijoittuva lyhytelokuva siitä, miten äiditön lapsi sekoittaa körtti- pitäjän elämän. Kuvaukseltaan nostalgisen täyteläinen ja hahmoiltaan hymyilyttävä elokuva etenee juoneltaan tutusti. Suositellaan körttimenneisyydestä kärsiville. ========================================================== Kun on juuri kuullut kehuttavan suomalaisen elokuvan yksittäisten ammattilajien kehitystä, tulee väistämättä katselleeksi tällaista tasaisen taitavaa elokuvaa tietyn ammattitaidon osoituksena. "Pieni pyhiinvaellus" (1999) on toki kaikilta taidoiltaan varma ja hallittu elokuva, mutta valaistus tuntui olevan se, mikä nosti vanhat kankaat, seinähirret, metallit, jopa ihmisten kauniisti rusottavan ihon niin voimakkaasti esille, että tämä elokuva tulee jäämään mieleen monien muiden nostalgisten 50- lukukuvausten joukosta. Vaan jääköhän muuten? "Pieni pyhiinvaellus" on siitä katsojaystävällinen filmi, että joku toinen tiimi olisi tehnyt siitä kokoillan elokuvan hahmoja taustoittamalla. Nyt henkilöt on rajattu monilla tavoilla tarinaan sopiviksi: sisarukset elelevät kahdestaan äidin lähdettyä toiseen kylään, ympäristössä kaikki tuntevat ja valvovat toistensa tekemiset, ja naimakauppojakin tehdään tarinan kannalta säästeliäästi kaksi kerrallaan, mikä pohjalaiseen suorasukaisuuteen epäilemättä sopii. Perinteisen moraliteetin ja nuorena nukuttavan romanssin sijaan elokuva tekee niistä arvattavimmista hahmoista hieman syvempiä: kuoleva pappi (Esko Nikkarin esittämä) onkin se joka ymmärtää ihmistä tarkemmin kuin julkiuskovainen kylänväki, ja kuolemansyntiin syyllistyvä neito onkin mielenlaadultaan lujempi kuin vastuutaan kaihteleva miesväki. Tiivistetystä tarinasta ja hyvin näytellyistä hahmoista huolimatta "Pieni pyhiinvaellus" ei sittenkään ole elokuva, jota olisin mennyt katsomaan teatteriin leffalipun hinnasta; ei vaikka olisin tiennyt sen ansiot itsellekin olennaisten kriteerien valossa. Jotain särmää tai vielä suurempaa luottamusta yksittäisten kuvien kauneuteen odotan sittenkin tällaiselta elokuvalta. Toisaalta elokuvan hienoiset sävyt, ne värit ja valot, kärsivät kyllä huomattavasti tv- ruudussa, jahka leffa sinne asti ehtii. Näyttelijä Heikki Kujanpäältä "Pieni pyhiinvaellus" on ensimmäinen ohjaus; lisää sietää odottaa. -- M.G. Soikkeli Helsingissä 27.4.2000 Soikkelin elokuva-arkisto