Player - pelimies
=================

Jos odottaa näkevänsä Altmania parhaimmillaan
tai edes hieman normaalin Hollywood-leffan
yläpuolelle kurottuvan leikikkään älykkään
elokuva-ajattelun - niin pettyy perusteellisesti.

Player kyllä _leikittelee_ viittauksilla Hollywood-
kulttiin, jossa ihmiset askartelevat elokuvien kanssa
kuin alitajunnan näyttämöä järjestemässä. Leffojen
kertomustekniset temput ovat Elämän järjestelyä,
hollywood-olympoksen kannalta. Player (="Pelimies"???)
esimerkiksi alkaa pitkällä polveilevalla kamera-
ajolla, jonka aikana tietysti viitataan aiempiin
elokuvahistorian mestarillisiin kamera-ajoihin;
se on leffan teemaan hyvin johdattava aloitus.

Mutta lopulta leffan sisällössä ei olekaan
mitään muuta hauskaa tai älykästä kuin mikä
mahdollistaa elokuvakielellä leikittelyn,
parodioiden ja pastissien rakentamisen tiettyihin
kuvallisiin temppuihin ja tuttujen rakenteiden
vääntämisen sellaiseen valoon, että elokuvan
päähenkilön toki pitäisi tunnistaa jatkuvasti
millaisessa tilanteessa hän on "tarinansa" raken-
teen kannalta. Sen sijaan hän (pari kertaa)
tunnistaa itsensä vain suhteessa sisältöön.
Jos "Player" olisi opinnäyte tai vieraskirja
(siinä esiintyy kymmeniä hollywoodkasvoja
pienissä pistäytymisrooleissa) niin se olisi
mestariteos elokuva_tietämyksestä_.

Omasta mielestäni leffan parodisen asetelman
olisi tehnyt riittäväksi vasta se jos pääosissa
olisi kulutettu kaikkein tunnetuimpien tähtien
kasvoja, nyt he ovat pistäytyneet leffaan vain
omaksi ja Altamnin huvitukseksi. Playerin
sisällä oleva "Habeas Corpus"-filkka kertoo
nopeasti kaiken tämän päivän hollywood-este-
tiikasta, mutta ainakin minulle tuli fiilis,
että Altmaninkin käsistä lähteeneenä tämä
hollywood-analyysi sisältää paljon omahyväistä
kuittaamista: olemme mätiä, mutta maailman
parhaita. No, sillä omahyväisyydellä olisi
voinut leikitellä pidemmällekin...

Kaikessa typeryydessään viime vuotinen
"Big picture" -leffa tuli jo kertoneeksi
ihan yhtä paljon hollywood-omahyväisyydestä
ja -estetiikasta.

--
M.G. Soikkeli
Soikkelin elokuva-arkisto