======================================================= Lyhyesti: "Poika ja minkki" on ensimmäinen rautalanka- animaatiolla toteutettu kokoillan elokuva. 3 miljoonan budjetilla tehty pakoseikkailu on nokkelasti eläinelokuvia kommentoiva toimintafilmi, osoitus kotimaisesta käsityö- taidosta ja ekologisesta uskalluksesta. Virstanpylväs. ======================================================= "Poika ja minkki" (2001) on sekä tarinaltaan että toteutukseltaan poikkeava animaatioelokuva minkkitarhalle tehdystä ekostaasista. Kuvatessaan minkkien ja EVR- nuorukaisen suhdetta elokuva tekee selväksi, ettei ekologisen toiminnan taustalla ole samanlaista hoivapuheella kätkettyä laskelmointia kuin minkkitarhaajilla. Tarhaajien ydinperhe rinnastetaan osakeyhtiöön: molemmat perustuvat yhteiselle omistamiselle ja yhdessä perustellulle helpoimman mahdollisen hyödyn tavoittelulle. 'Perheyritys', joka ei kunnioita elämän jatkuvuutta luonnossa, on aivan yhtä luonnoton kuin Metsähallitus, joka arvioi luontoa pelkkinä kuutioina ja euroina. "Poika ja minkin" ajallinen etäisyys Hannu Heikinheimon "Kettutyttöihin" (1997) ei ole pitkä, mutta kuitenkin välissä tuntuu olevan kokonainen ajattelun ja asennemuutoksen sukupolvi. Toisaalta, BSE-skandaalien jälkeen ympäristökeskustelun nopeutuminen ja tarkentuminen oli odotettavissakin kaikilla rintamilla. Joudumme uudelleen arvioimaan klassikoiksi noteerattujen minkkielokuvien asemaa (mm. Captive Heart: The James Mink Story (1996), That Touch of Mink (1962), The Lady Wants Mink (1953) Historia de un abrigo de mink (1954), Make Mine Mink (1960), Miss Mink of 1949 (1949) It's Pink, But Is It Mink? (1975), Ene, mene, mink (1977)). Tuskin "Poika ja minkki" olisi saanut niin huomattavaa kansainvälistä rahoitusta, jollei siihen olisi suhtauduttu ajankohtaisena kannanottona sekä elokuvataiteeseen että suomalaiseen elinkeinopolitiikkaan. "Poika ja minkki" on kannanotto minkkitarhaukseen ilmiönä, näkyvimpänä esimerkkinä eläinten kohtelusta. Jos vertaillaan ekologisia rikoksia niiden suoran vaikutuksen perusteella, minkkitarhaus on vaatimaton rike yksityisautoilun ja lentoliikenteen rinnalla, mutta merkkinä yhteiskunnalle ja aikakaudelle se on yhtä näkyvä symboli kuin Auschwitz natsi-Saksalle. Tätä symbolisuhdetta korostaa se taustatieto, että animaatiohahmojen tekemiseen käytettiin suljetuilta eurooppalaisilta häkkitarhoilta kerättyä rautalankaa. Taustalla näkyvät, kierrätetystä paperimassasta valmistetut ydinvoimalat eivät ole nekään mukana sattumalta. Miten on mahdollista, että muualla Euroopassa ydinvoima katsotaan vaaralliseksi ja tarhaeläinten häkittäminen moraalittomaksi, mutta Suomessa löytyy insinöörejä ja tarhaajia, jotka väittävät luomuksiaan moraalista riippumattomiksi? "Poika ja minkki" haastaa katsomaan uusin silmin aiempia eläinkeskeisiä elokuvia, kuten marttyyritarinalle rakennettua piirrosanimaatioa "Apua! Olen minkki" tai koulukotiin sijoittuvaa "Minkin kuolemaa". Noita keskitysleirielokuvien genreä soveltaneita lastenelokuvia voi pitää ensimmäisen sukupolven kokeiluina aidon ekologisen elokuvan syntymiselle. "Poika ja minkki" on kuitenkin ensimmäinen kansainvälistä tasoa edustava elokuva, jossa kaikkia ekologisia kysymyksiä käsitellään yhteydessä toisiinsa. Hävitys, jota vapautuneet minkit aiheuttavat ympäristön linnuille, on painavampana tarhaajien kuin ekoaktivistien tunnolla. Lehtihaastattelussa (Lapuan Sanomat, 11.1. 2001) elokuvan ohjaaja Esko Ryväs on todennut, että hänen oli oikeastaan helppoa jatkaa siltä yleisöpohjalta, jonka savianimaatiot ja elokuva "Kananlento" loivat. "Jos muovailusavesta tehtyjen kanojen keskitysleiri oli koskettava, niin miksei myös rautalangasta väännettyjen minkkien?" huomauttaa Ryväs. Koska Ryväs on osallistunut myös dialogin kirjoittamiseen, voi ainakin parissa kohtauksessa kuulostella kotimaisiakin vaikutteita. Esimerkiksi EVR-nuorten keskustelu maksalaatikkoa korkeampien elämänmuotojen itseisarvosta on humoristinen kumarrus Aki Kaurismäen suuntaan. Ryväs tuntee myös aiemman elokuvahistorian: minkkitarhaajien keskusteluksi editoidut Siiri Angerkosken ja Hannes Häyrisen arkistoäänet ovat epäilemättä Aarne Tarkaksen elokuvasta "Minkkiturkki" (1961). "Poika ja minkki" näyttää siis olevan Ryväkselle aivan erilainen projekti kuin hänen aiemmat työnsä. Kaupallisviihteellisiä toimintafilmejä tehneelle ohjaajalle (mm. "Seitsemän syntiä Sörkästä") oli haaste lähteä täysin poliittisen elokuvan ruorimieheksi. "Mutta tässä oli draamaa, mikä minulle on tärkeintä", sanoo Ryväs Muutoksen Keväässä julkaistussa haastattelussaan (MK 1/01). "Ja tämä oli myös selviytymistarina. Ihmisen ja eläimen selviytymistarina pääoman maailmassa." "Poika ja minkki" on toteutettu kahdella kielellä. Kansainvälisessä levityksessä se kantaa nimeä "Mike and the Mink". Poliittisen elokuvan tilaa ja tulevaisuutta ohjaaja Ryväs pitää parempana kuin vuosiin. "Sanomallisuus, epäkaupallisuus ja ns. kotikutoisuus eivät saisi olla negatiivisia asioita", hän painottaa. -- M.G. Soikkeli Lapualla 11.1.2001 Soikkelin elokuva-arkisto