=======================================================
Lyhyesti: "Poika ja minkki" on ensimmäinen rautalanka-
animaatiolla toteutettu kokoillan elokuva. 3 miljoonan 
budjetilla tehty pakoseikkailu on nokkelasti eläinelokuvia 
kommentoiva toimintafilmi, osoitus kotimaisesta käsityö-
taidosta ja ekologisesta uskalluksesta. Virstanpylväs.
=======================================================


"Poika ja minkki" (2001) on sekä tarinaltaan että 
toteutukseltaan poikkeava animaatioelokuva minkkitarhalle 
tehdystä ekostaasista. Kuvatessaan minkkien ja EVR-
nuorukaisen suhdetta elokuva tekee selväksi, ettei 
ekologisen toiminnan taustalla ole samanlaista 
hoivapuheella kätkettyä laskelmointia kuin 
minkkitarhaajilla. Tarhaajien ydinperhe rinnastetaan 
osakeyhtiöön: molemmat perustuvat yhteiselle 
omistamiselle ja yhdessä perustellulle helpoimman 
mahdollisen hyödyn tavoittelulle. 'Perheyritys', joka ei 
kunnioita elämän jatkuvuutta luonnossa, on aivan yhtä 
luonnoton kuin Metsähallitus, joka arvioi luontoa pelkkinä 
kuutioina ja euroina.

"Poika ja minkin" ajallinen etäisyys Hannu Heikinheimon 
"Kettutyttöihin" (1997) ei ole pitkä, mutta kuitenkin välissä 
tuntuu olevan kokonainen ajattelun ja asennemuutoksen 
sukupolvi. Toisaalta, BSE-skandaalien jälkeen 
ympäristökeskustelun nopeutuminen ja tarkentuminen oli 
odotettavissakin kaikilla rintamilla. Joudumme uudelleen 
arvioimaan klassikoiksi noteerattujen minkkielokuvien asemaa
(mm. Captive Heart: The James Mink Story (1996), That Touch 
of Mink (1962), The Lady Wants Mink (1953) Historia de un 
abrigo de mink (1954), Make Mine Mink (1960), Miss Mink 
of 1949 (1949) It's Pink, But Is It Mink? (1975),
Ene, mene, mink (1977)).

Tuskin "Poika ja minkki" olisi saanut niin huomattavaa 
kansainvälistä rahoitusta, jollei siihen olisi suhtauduttu 
ajankohtaisena kannanottona sekä elokuvataiteeseen että 
suomalaiseen elinkeinopolitiikkaan. "Poika ja minkki" on 
kannanotto minkkitarhaukseen ilmiönä, näkyvimpänä 
esimerkkinä eläinten kohtelusta. Jos vertaillaan ekologisia 
rikoksia niiden suoran vaikutuksen perusteella, 
minkkitarhaus on vaatimaton rike yksityisautoilun ja 
lentoliikenteen rinnalla, mutta merkkinä yhteiskunnalle ja 
aikakaudelle se on yhtä näkyvä symboli kuin Auschwitz 
natsi-Saksalle. 

Tätä symbolisuhdetta korostaa se taustatieto, että 
animaatiohahmojen tekemiseen käytettiin suljetuilta 
eurooppalaisilta häkkitarhoilta kerättyä rautalankaa. 
Taustalla näkyvät, kierrätetystä paperimassasta valmistetut 
ydinvoimalat eivät ole nekään mukana sattumalta. Miten on 
mahdollista, että muualla Euroopassa ydinvoima katsotaan 
vaaralliseksi ja tarhaeläinten häkittäminen moraalittomaksi, 
mutta Suomessa löytyy insinöörejä ja tarhaajia, jotka 
väittävät luomuksiaan moraalista riippumattomiksi?

"Poika ja minkki" haastaa katsomaan uusin silmin aiempia 
eläinkeskeisiä elokuvia, kuten marttyyritarinalle rakennettua 
piirrosanimaatioa "Apua! Olen minkki" tai koulukotiin 
sijoittuvaa "Minkin kuolemaa". Noita keskitysleirielokuvien 
genreä soveltaneita lastenelokuvia voi pitää ensimmäisen 
sukupolven kokeiluina aidon ekologisen elokuvan 
syntymiselle. "Poika ja minkki" on kuitenkin ensimmäinen 
kansainvälistä tasoa edustava elokuva, jossa kaikkia 
ekologisia kysymyksiä käsitellään yhteydessä toisiinsa. 
Hävitys, jota vapautuneet minkit aiheuttavat ympäristön 
linnuille, on painavampana tarhaajien kuin ekoaktivistien 
tunnolla.

Lehtihaastattelussa (Lapuan Sanomat, 11.1. 2001) elokuvan 
ohjaaja Esko Ryväs on todennut, että hänen oli oikeastaan 
helppoa jatkaa siltä yleisöpohjalta, jonka savianimaatiot ja 
elokuva "Kananlento" loivat. "Jos muovailusavesta tehtyjen 
kanojen keskitysleiri oli koskettava, niin miksei myös 
rautalangasta väännettyjen minkkien?" huomauttaa Ryväs. 
Koska Ryväs on osallistunut myös dialogin kirjoittamiseen, 
voi ainakin parissa kohtauksessa kuulostella kotimaisiakin 
vaikutteita. Esimerkiksi EVR-nuorten keskustelu 
maksalaatikkoa korkeampien elämänmuotojen itseisarvosta 
on humoristinen kumarrus Aki Kaurismäen suuntaan. Ryväs 
tuntee myös aiemman elokuvahistorian: minkkitarhaajien 
keskusteluksi editoidut Siiri Angerkosken ja Hannes Häyrisen 
arkistoäänet ovat epäilemättä Aarne Tarkaksen elokuvasta 
"Minkkiturkki" (1961).

"Poika ja minkki" näyttää siis olevan Ryväkselle aivan 
erilainen projekti kuin hänen aiemmat työnsä. 
Kaupallisviihteellisiä toimintafilmejä tehneelle ohjaajalle 
(mm. "Seitsemän syntiä Sörkästä") oli haaste lähteä täysin 
poliittisen elokuvan ruorimieheksi. "Mutta tässä oli 
draamaa, mikä minulle on tärkeintä", sanoo Ryväs 
Muutoksen Keväässä julkaistussa  haastattelussaan (MK 
1/01). "Ja tämä oli myös selviytymistarina. Ihmisen ja 
eläimen selviytymistarina pääoman maailmassa."

"Poika ja minkki" on toteutettu kahdella kielellä. 
Kansainvälisessä levityksessä se kantaa nimeä "Mike and 
the Mink". Poliittisen elokuvan tilaa ja tulevaisuutta 
ohjaaja Ryväs pitää parempana kuin vuosiin. "Sanomallisuus, 
epäkaupallisuus ja ns. kotikutoisuus eivät saisi olla 
negatiivisia asioita", hän painottaa.

--
M.G. Soikkeli
Lapualla 11.1.2001

Soikkelin elokuva-arkisto